Tulokset käyvät ilmi Lapin yliopiston Arktisen keskuksen ja Luonnonvarakeskuksen yhteisestä Lappari-hankkeessa toteutetusta selvityksestä, jossa kartoitettiin mm. karjamääriä, niiden maantieteellistä jakautumista sekä tilallisten ja jalostusyritysten kiinnostuksesta suoramyyntiin ja jatkojalostukseen. Lisäksi kartoitettiin, miten lapinlehmän maitoa voitaisiin kerätä ja jalostaa paikallisesti omaleimaisiksi, innovatiivisiksi tuotteiksi ja saada sille lisäarvoa, tunnustusta ja markkinoita ja samalla tukea pientilojen elinvoimaa.

Kyselytutkimus toteutettiin Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa, ja kysely kattoi 40 % Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan sekä 4 % Kainuun maakunnan tilastoiduista lapinlehmistä. Lapinlehmän maidon hyödyntämisen kannalta suurimmiksi haasteiksi osoittautui lapinlehmien pieni määrä, erilliskeräyksen puuttuminen ja tilojen suuret eräisyydet toisistaan. Suurimmalla osalla kyselyyn osallistuneista lapinlehmien omistajista oli 1–3 lapinlehmärotuista lypsylehmää (15 tilalla), vain viidellä tilalla luvut olivat suurempia (4-10, 14 tai yli 50). Kahdessa karjassa lypsyikäisiä lapinlehmiä oli yli viisikymmentä.

Tällä hetkellä lapinlehmän maitoa ei hyödynnetä erikseen kaupallisesti, vaan maito kerätään valtarodun maidon mukana. Maidon jatkojalostuksen kannalta tilalliset pitivät parhaana vaihtoehtona paikallista, sopivan etäisyyden päässä olevaa pienmeijeriä, joka hoitaisi myös erilliskeräyksen. Mahdollisena jatkojalostajana pidettiin myös suurempaa meijeriä, joka pystyy pitämään erillään lapinlehmän ja muun maidon. Maidontuotanto on kuitenkin niin pientä, että erilliskeräys ei ole taloudellisesti kannattavaa kovin laajalla alueella. Maakuntien pienemmissä keskittymissä voi olla mahdollisuuksia erilliskeräilyyn, varsinkin jos maidosta jalostetaan erikoistuotteita, joihin riittävät pienehköt maitovolyymit.

Lapissa matkailu tarjoaa suuren käyttämättömän mahdollisuuden lapinlehmätuotteiden ja palvelujen kehittämiseen ja markkinointiin. Tällä hetkellä lapinlehmää ja lapinlehmätuotteita hyödynnetään matkailussa vielä hyvin vähän, mutta matkailun mahdollisuuksien hyödyntämiseen on kuitenkin kasvavaa kiinnostusta niin tilallisten kuin ravintola- ja matkailuyrittäjien piirissä. Lisäksi lapinlehmän alkuperä olisi hankkeen saaman palautteen mukaan syytä brändätä.

Tärkeimmäksi syyksi lapinlehmien pitoon mainittiin rodun ja geneettisen perimän suojelu, kulttuuriperinnön säilyttäminen, kolmantena ja neljäntenä syynä mainittiin lapinlehmän luonne ja ulkonäkö. Mahdollisuus saada lapinlehmistä alkuperäiskarjatukea mainittiin näiden syiden jälkeen. Ne kyselyyn vastanneet tilalliset, joilla ei tällä hetkellä ole lapinlehmiä, pitivät alkuperäiskarjatuen tason nostamista tärkeimpänä kannustimena, mikä saisi heidät ottamaan lapinlehmiä karjaansa.

Hankkeen kyselyssä, verkostoissa ja tapahtumien yhteydessä ilmeni, että tilallisilla on selkeä tarve saada maidon jatkojalostukseen liittyvää koulutusta, neuvontaa ja tuotekehitysapua. Nyt päättyvää Lappari-hanketta jatkaa helmikuussa 2018 alkanut Lapparikoulu-koulutushanke (Lapinlehmän maito markkinoille), jonka tavoitteena on vastata tähän tarpeeseen. Hanke on suunnattu lapinlehmiä omistaville, maitoa jatkojalostaville, matkailuyrittäjille ja muille lapinlehmistä kiinnostuneille.

Pohjoissuomenkarjan maidon omaleimaisuuden hyödyntäminen (Lappari) -hanketta on rahoittanut EU:n maatalousrahasto Lapin ELY-keskuksen kautta.

Lapinlehmä eli pohjoissuomenkarja:
- Uhanalainen rotu. Määrä on hitaasti lisääntynyt suurimmasta aallonpohjasta, joka oli 1960-70 –luvulla.
- Suomessa elää 1573 puhdasveristä lapinlehmänaarasta ja 651 sonnia. (Lähde: Faba 2017) Lapinlehmiä on lukumääräisesti enemmän Etelä-Suomessa.
- Lisääntymisikäisten puhdasrotuisten naaraseläinten määrä on alle tuhat yksilöä (848 yksilöä vuonna 2017).
- Maito on korkealaatuista ja sisältää rasvaa ja muun muassa omega-3-rasvahappoja enemmän kuin valtarotujen maito.
- Maito juustoutuu korkean kaseiinipitoisuutensa takia paremmin kuin valtarotujen maito ja sopii monenlaisten maitotuotteiden valmistukseen.
- Maidon terveysvaikutuksia ei ole vielä juurikaan tutkittu.
- Lapinlehmä tuottaa maitoa nykyisiä valtarotuja vähemmän.

Lappari-hankkeen kysely toteutettiin Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa
- Kyselyyn vastasi 23 lapinlehmiä pitävää tilallista, joista yhdeksän on Lapin maakunnan alueella, Pohjois-Pohjanmaalla 11 ja Kainuussa 3. Alueella lapinlehmiä pitäviä tilallisia on enemmän ja hankkeessa ei saatu selville tätä määrää, koska kaikki eivät vastanneet kyselyyn.
- Muutamia pienehköjä lapinlehmiä pitävien tilojen keskittymiä on esimerkiksi Ranualla, Sodankylässä ja Meri-Lapissa.
- Viidellätoista tilalla 1-3 lapinlehmärotuista lypsylehmää, viidellä tilalla määrä 4–10, 14 tai yli 50, kahdella tilalla lypsyikäisiä lapinlehmiä oli yli viisikymmentä
- Maidontuotanto tiloilla keskimäärin 4834 kiloa tuotantokaudella, jonka perusteella pohjoisten maakuntien teoreettinen raaka-aineen tuotto 159 lehmällä olisi 768 000 kiloa lypsykaudessa.

Lisätietoja:

Loppuraportti: Pohjoissuomenkarjan maidon omaleimaisuuden hyödyntäminen
Hankkeen kotisivut: www.arcticcentre.org/Lappari
Hankkeen Facebook-ryhmä: https://www.facebook.com/groups/1469162343116622/

Hankkeen johtaja, yliopistotutkija Päivi Soppela
Arktinen keskus, Lapin yliopisto
040 013 8805, paivi.soppela(at)ulapland.fi

Projektikoordinaattori Anne Tuomivaara
Arktinen keskus, Lapin yliopisto
040 484 4160, anne.tuomivaara(at)ulapland.fi