Ulkonäkö ja luonne
Lapinlehmien yleisin väritys on valkoinen, usein korvat ja turpa ovat mustat tai ruskeat. Myös musta- tai ruskeapilkullisuutta vatsan ja selän tienoilla esiintyy melko usein. Väritys muistuttaa joskus myös kyyttöjen eli itäsuomenkarjan lehmien väritystä; tällöin eläimen selän keskellä on vaalea alue ja kupeet ovat mustat tai ruskeat (Maa ja metsä. II Kotieläintuotanto. 1928. Toim. Sauli, Poijärvi, Cajander, Willandt ja Ilvessalo). Lapinlehmä on useimmiten nupo eli sarveton, mutta sarvellisia yksilöitä on joissakin suvuissa kuten myös nahkasarvisuutta.
Lapinlehmä on kevytrakenteinen ja yleensä melko pieni ja se liikkuu maastossa ketterästi. Maisemanhoitoeläimenä lapinlehmä on tästä syystä isompien lehmärotujen edustajia parempi. Arktinen arkki –tutkimushankkeessa haastatellut lapinlehmien hoitajat mainitsevat usein niiden olevan terveitä ja pitkäikäisiä, myös poikimiset tapahtuvat yleensä helposti ja onnistuvat ilman avustamista. (Arktinen arkki -hanke)
Lapinlehmän luonne on utelias ja avoin ja sitä on kuvailtu myös älykkääksi. Usean karjankasvattajan kokemuksen mukaan se on näistä syistä usein laumanjohtaja, vaikka karjassa olisi suurikokoisiakin muunrotuisia eläimiä. Omistajat mainitsevat lapinlehmän olevan myös herkkätunteinen ja oman arvonsa tunteva eikä se siedä huonoa kohtelua. Hyvin kohdeltu lapinlehmä on erittäin ihmisrakas ja helposti lähestyttävä, minkä vuoksi niiden käyttö esimerkiksi lemmikkieläinpihoilla ja eläinavusteisissa hoivapalveluissa on yleistynyt.
Maidontuotanto-ominaisuudet
Lapinlehmä on pohjoisiin olosuhteisiin hyvin sopeutunut, terve ja hedelmällinen rotu, joka tulee toimeen märehtijälle ominaisella heinä- ja nurmivaltaisella rehulla ja tuottaa laadukasta maitoa. Lapinlehmä tuottaa maitoa vähemmän kuin yleisimpien lypsylehmärotujen edustajat, mutta on vastaavasti vähäruokaisempi ja käyttää laitumia monipuolisesti. Tuotosseurantakarjoissa lapinlehmien keskituotos oli vuonna 2016 lypsykauden aikana noin 5500 kiloa maitoa. Lapinlehmän maidon valkuaispitoisuus oli tuotosseurantakarjoissa 3,43 ja maidon rasvaprosentti 4,33. Tuotosseurannassa oli 470 lapinlehmää, mikä on hiukan yli puolet lypsyssä olevien lapinlehmien määrästä. (Ruokatieto Yhdistys 2017.) Yksilölliset erot maitotuotoksissa ja maidon valkuais- ja rasvapitoisuuksissa ovat suuria.
Eri lehmärotujen maidon koostumusta vertailevassa tutkimuksessa saatiin alustavaksi tulokseksi se, että itä- ja pohjoissuomenkarjan maidon rasvahappokoostumus on valtarotujen maidon koostumusta jonkin verran edullisempi ihmisen ravitsemuksen kannalta. Suomen kaikkien alkuperäiskarjarotujen maidon omega-3 rasvahappojen suhteellinen osuus oli hieman korkeampi kuin valtarotujen maidon (Tupasela & Lönngren, Eläingeenivarat-lehti 2011).
Rodun uhanalaisuus
Pohjoissuomenkarja (PSK) eli lapinlehmä on ainoastaan Suomessa elävä alkuperäisrotu. Lypsyikäisiä, puhdasrotuisia lapinlehmiä oli vuoden 2020
lopussa 865 yksilöä. Tämän lisäksi muita puhtaita lapinlehmärodun
eläimiä (lehmävasikat, sonnit, hiehot) oli yhteensä 1367 yksilöä. (Faban
tilasto 4/2021). Rotu luokitellaan uhanalaiseksi. Lapinlehmän geenipankkikarja sijaitsee Pelson vankilatilalla Pohjois-Pohjanmaan Vaalassa, missä on noin 60 puhdasrotuista lapinlehmää ja suunnilleen saman verran PSK-nuorkarjaa.
Lapinlehmä rotuna on ollut suuressa vaarassa kadota kokonaan. Pahimmillaan lapinlehmien tiedossa oleva määrä oli alle kolmekymmentä lisääntyvää naarasta. Näiden yksilöiden ja lähinnä eri puolilta Pohjois-Suomen syrjäseuduilta löydettyjen lapinlehmien avulla alkoi rodun elvyttäminen 1980-luvulla. Länsisuomenkarjaa ja ruotsalaista tunturikarjaa on käytetty lapinlehmien astutuksissa puhtaiden PSK-sonnien vähyyden vuoksi.
Rodun lehmiä pidetään nykyisin ympäri Suomen yhä enenevässä määrin lemmikkeinä ja kotitarvelehminä. Tämä ei ole rodun vahvistumisen kannalta pitemmän päälle kestävää kehitystä. Kotitarvekäytössä lehmistä saatetaan luopua helpommin ja myös risteytyksiä muihin rotuihin voidaan tehdä huolettomammin kuin maidontuotantotiloilla.
Täysin rotupuhdasta pohjoissuomenkarjaa ei käytännössä ole olemassa, vaan kaikissa yksilöissä on mukana myös muita, rotuun aiemmin sekoittuneita lehmärotuja. Pohjoissuomenkarjan rotuosuuksia kuvaava taulukko esittää rodun puhtausasteen kehityksen. Kuvan värit kertovat keskiarvon pohjoissuomenkarjan yksilöiden rotutaustasta. Nykyisten lapinlehmien perimässä noin 70 % on lapinlehmää, muista roduista niiden perimässä on eniten ayrshireä ja länsisuomenlehmää.
Kuva: Faba/Nauta-lehti https://nauta.fi/jalostus/suomenkarjan-rotuosuudet-ajan-tasalle/