alkuperaiskansat

Arktisella alueella (Arctic Human Development Report:n määritelmä) asuu noin neljä miljoonaa ihmistä, joista noin 10 % kuuluu alkuperäiskansoihin. Asutus jakaantuu kahdeksan valtion kesken; Kanada, Yhdysvallat, Venäjä, Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti. Pohjoiset alueet ovat äärimmäisen harvaan asuttuja.

Arktisen alueen väkiluku kasvoi nopeasti alkuperäiskansojen terveydenhuollon kehityksen sekä pohjoisesta löydettyjen luonnonvarojen hyödyntämisen myötä 1950- ja 1960-luvulla.

Nyt väestönkasvu on kuitenkin pysähtynyt ja joissakin tapauksissa (erityisesti Venäjän pohjoisosat) väkiluku on jopa vähentynyt. Vuosina 2000 – 2013 arktisten alueiden väkiluku putosi 56 000:lla (1,4 %). Noin kaksi kolmasosaa väestöstä asuu suurissa asutuskeskuksissa. Pienet ja etäällä toisistaan olevat yhteisöt ovat tyypillisiä pohjoisessa asuville alkuperäiskansoille.

Alkuperäiskansat ovat asuttaneet arktisia alueita tuhansien vuosien ajan. Alkuperäisväestön osuus on noin 10 prosenttia kokonaisväkiluvusta. Tämä osuus jakautuu yli 40:een eri kansaan. Kartta ja faktalaatikot alkuperäiskansoista, joiden järjestöillä on edustus Arktisessa neuvostossa.

Arktisen alueen alkuperäiskansoja ovat muun muassa Euroopan pohjoisosia asuttavat saamelaiset, Venäjällä nenetsit, hantit, evenkit ja tsuktsit, Alaskassa aleutit, jupikit ja inuiitit (Iñupiat), Kanadassa inuiitit (Inuvialuit) ja Grönlannissa inuiitit (Kalaallit). Viralliset tilastot eivät välttämättä tunnista alkuperäiskansoja erillisinä, vaikka vaihteluita tilastoinnissa esiintyy. Arviot alkuperäisväestön lukumäärästä vaihtelevat johtuen alkuperäisyyden määritelmästä, joka herättää kansainvälistä keskustelua. Katso karttaa "Arktiset alkuperäiskansat kieliryhmien mukaan", sekä Nordregionin kartta "Indigenous population in the Arctic regions".

Yleisesti ottaen alkuperäiskansoilla on erityinen suhde maahan, jota he ovat asuttaneet. Muita valtaväestöstä erottavia piirteitä ovat esimerkiksi kieli, kulttuuri ja perinteisten elinkeinojen, kuten poronhoidon, kalastuksen ja metsästyksen harjoittaminen. Teollisuus, sosiaaliset muutokset ja ympäristöongelmat kuten ilmastonmuutos ovat kuitenkin uhka näiden elinkeinojen ja kulttuurin jatkuvuudelle.

Alkuperäiskansojen poliittinen järjestäytyminen on johtanut alkuperäisväestön tunnustamiseen sekä parannuksiin ihmisoikeuksissa ja poliittisissa oikeuksissa kansainvälisesti viime vuosikymmenien aikana. Oikeus maahan ja luonnonvaroihin on tärkeä osa alkuperäiskansojen kulttuuria ja selviytymistä arktisella alueella.

Ekologinen perinnetieto (traditional ecological knowledge, TEK) on käsite, joka kuvaa alkuperäiskansojen tietämystä luonnosta ja heidän kulttuuristaan. Tämä tieto siirtyy usein perimätietona sukupolvelta toiselle joko suullisesta tai kirjallisesti. Viime vuosina perinnetietoa on pyritty käyttämään yhdessä tieteellisen tiedon kanssa arktisen alueen kansoja ja luontoa koskevassa tutkimus- ja suojelutyössä. Esimerkiksi Arktisen keskuksen HUMANOR-hankkeessa, jossa tarkastellaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia ihmisten ja eläinten väliseen suhteeseen, paikalliset poromiehet otetaan mukaan hankkeeseen jo sen alkuvaiheessa.

Ekologinen perinnetieto tuli osaksi kansainvälistä ympäristöpolitiikkaa vuonna 1987, Yhdistyneiden kansakuntien ympäristön ja kehityksen maailmankomission eli Brundtlantin komission julkaistua raporttinsa ”Yhteinen tulevaisuutemme”. Viime vuosina erityisesti arktisilla alueilla alkuperäiskansojen perinteinen tieto on tullut tutkimuksen kohteeksi. Arktisen keskuksen erikoistutkija Elina Helander-Renvall yhdessä Inkeri Markkulan kanssa kirjoittama julkaisu "Luonnon monimuotoisuus ja saamelaiset: Biologista monimuotoisuutta koskevan artikla 8(j):n toimeenpanoa tukeva selvitys Suomen Saamelaisalueella" on ensimmäinen laaja selvitys aiheesta ja sen suhteesta ympäristöpolitiikkaan, tutkimukseen, kansainväliseen oikeuteen ja käytännön soveltamiseen.

Kun talvella satoi

Kymmenen vuotta sitten Jamalin niemimaalla satoi talvella rankasti, minkä seurauksena 60 000 poroa kuoli ja ihmiset menettivät elinkeinonsa. Kertomus nenetsiporonhoitaja Tokcha Khudista ja kuinka hän selvisi katastrofaalisesta sääilmiöstä.

Charter-hankkeen tavoitteena on edistää arktisten yhteisöjen sopeutumiskykyä ilmastossa ja luonnon monimuotoisuudessa tapahtuviin muutoksiin. Hankkeessa haetaan pitkää aikaperspektiiviä siihen, mitä jo olemassa oleva havaintoaineisto kertoo tapahtuneista muutoksista lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Yhdessä paikallisten elinkeinojen harjoittajien kanssa työskennellen Charter tuottaa tietoa ja kehittää vaihtoehtoisia polkuja tulevaan. Tarkoituksena on entistä paremmin sisällyttää paikallisten elinkeinojen, kuten poronhoidon, vaikutuksia ilmastomallinnuksen työkaluihin. Charter pyrkii näin kehittämään alueellisesti tärkeät elinkeinot huomioivia skenaarioita vuoteen 2050 saakka. Tavoitteena on, että päätöksenteko ottaisi huomioon myös paikallisten yhteisöjen ja elinkeinojen aktiivisen toimijuuden muutoksiin sopeutumisessa ja niiden hillinnässä.

Hankkeen kotisivut

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimushanke: Mitä oppeja kansainväliset kokemukset antavat alkuperäiskansa-asioista?

ILO sopimus nro 169:n ratifioinnin sekä muun saamelaisiin liittyvän lainsäädännön edistämiseksi tarvitaan nyt taustatietoa alan kansainvälisista instrumenteista, niiden maakohtaisesta soveltamisesta ja oikeuskäytännöstä. Tarvitaan myös konkreettista oikeusvertailevaa tutkimusta siitä, mitä ratkaisuja muut valtiot ovat tehneet alkuperäiskansaoikeuksiin liittyvissä asioissa. Näitä tietoja ei tässä laajuudessa ole ollut aiemmin käytettävissä.

Kansainvälisiä elementtejä vahvasti sisältävän raportin pyrkimyksenä on vahvistaa Suomen valtion tosiasiallista asemaa ihmisoikeuksien ja alkuperäiskansojen oikeuksien edistäjänä.

• Julkaisu: Saamelaisten oikeuksien toteutuminen: kansainvälinen oikeusvertaileva tutkimus
• Hankkeen kotisivut.

Tutkimushankkeessa kartoitettiin Käsivarren alueen saamelaisten maankäyttöön liittyvää perinnetietoa, jotta se voidaan ottaa paremmin huomioon luonnon monimuotoisuutta ja kestävää kehitystä sekä saamelaisten oikeuksia koskevassa päätöksenteossa. 

Perinteiseen maankäyttöön liittyviä keskeisiä kysymyksiä ovat esimerkiksi millä tavalla maankäyttö on tärkeää kunakin vuodenaikana ja mitkä alueet ovat erityisen tärkeitä vuodenkierrossa, sekä millä tavoin maankäyttö tapahtuu sukuihin perustuvien yksikköjen, Siidojen, toimesta. Perinnetieto liittyy myös alueen saamelaisten historiaan sekä luontosuhteeseen ja vallinneisiin arvoihin sekä maan perinteiseen hallintaa.

Lue lisää hankkeesta ja katso haastatteluvideoita.

Tutkimusprofessori Bruce Forbesin ottamia videota kesäkuulta 2010 Jamalin niemimaan tutkimusmatkalta. Tutkimusryhmä kulki nenetsien mukana heidän siirtyessä satoja kilometrejä porojen laidunalueiden välillä. Tutkijat kartoittivat sadantuhannen neliökilometrin laajuisen alueen Euraasian luoteistundralla, joka ulottuu Fennoskandiasta Länsi-Siperiaan. Aineisto käsitti kasvillisuusselvityksiä, kenttä- ja laboratoriotyössä hankittua dataa, satelliittikuvia ja paikallisten poronhoitajien havaintoja. Tutkimusraportti on julkaistu Arctic -lehdessä. 

Ekologinen perinnetieto Suomen Saamelaisalueella hankkeen tarkoituksena oli edistää saamelaisen ekologisen perinnetiedon asemaa kiinnittämällä huomiota saamelaisten käsityön osaajiin ja heidän toimintaansa. Aiheesta löytyy lisää tietoa julkaisusta Ekologisen perinnetiedon käsikirja, se johdattelee ekologisen perinnetiedon eri osa-alueisiin, perinnetiedon säilyttämisen haasteisiin ja sen mahdollisuuksiin kestävän kehityksen edistämisessä.