1970-luku: Visio arktisesta instituutista
1970-luvun alussa Suomen akateemisissa piireissä virisi keskustelu erityisen arktisen instituutin perustamisesta. 1970-luvun lopulla keskusteluun tuli lisää konkretiaa ja sijaintipaikaksi ehdotettiin Rovaniemeä.
Aloitteen takana oli Euroopan Kulttuurisäätiön Suomen osasto, joka oli hyvin verkostoitunut Suomen kulttuurivaikuttajien piireissä. Arktisen instituutin esikuvana oli Ranskaan vuonna 1958 perustettu arktinen tutkimuskeskus.
Visio kiteytyi ehdotukseksi Suomen arktisesta museosta, joka olisi myös arktisen tutkimuksen ja informaation keskus. Näin lähti liikkeelle kunnianhimoinen kansallinen hanke, joka rakentui pohjoisen kulttuurin, historian ja identiteetin varaan.
1980-luku: Päätökset Arktikumista ja Arktisesta keskuksesta
Valtio edellytti instituuttisuunnitelman kytkemistä jo olemassa olevaan toimintaan. Rovaniemelle oli perustettu Lapin korkeakoulu 1979, ja sen rehtori Esko Riepula esitti Arktista keskusta uuden korkeakoulun – sittemmin Lapin yliopiston – osaksi. Lisäksi mukaan tuli Rovaniemen kaupunki, koska Lapin maakuntamuseo tarvitsi uudet tilat.
Arktisesta museosta järjestettiin kansainvälinen, arktisia maita koskenut arkkitehtuurikilpailu. Sen voitti tanskalaisen Claus Bonderupin johtaman ryhmän työ, joka nykyään tunnetaan Arktikumina. Suunnitelmien toteutumisen ratkaisi päätös ottaa Arktikum Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlavuoden hankkeeksi. Nyt jo ikoninen maamerkki edustaa modernia pohjoismaista arkkitehtuuria.
Arktinen keskus perustettiin 1989 hallinnollisesti Lapin yliopiston yhteyteen. Sen tehtäväksi annettiin toimia tietopalvelu- ja informaatiokeskuksena, tiedekeskuksena ja arktista tutkimusta koordinoivana laitoksena.
1990-luku: Toiminta hakee rooliaan
Ensimmäiseen arktiseen perusnäyttelyyn kerättiin aineistoa matkustamalla pitkin koko arktista aluetta. Lasiputki näyttelysaleineen valmistui itsenäisyyspäiväksi 1992. Arktikumista tuli heti merkittävä nähtävyys ja kokouspaikka. Yhteistyötä koulujen kanssa kehitettiin määrätietoisesti. Toimistorakennus valmistui 1997.
Arktiselle keskukselle kaavailtiin isoja kansainvälisiä ja kansallisia tehtäviä. Aivan aluksi varsinainen tutkimus ei kuulunut Arktisen keskuksen tehtäviin. Keskuksen tueksi perustettu kansainvälinen tieteellinen neuvottelukunta piti kuitenkin tutkimusta ensiarvoisen tärkeänä, ja niin myös tutkimustoiminta alkoi.
Leimallista Arktisen keskuksen tutkimukselle on alusta asti ollut monitieteisyys: saman katon alle saatiin luonnontieteilijöitä, oikeustieteilijöitä ja yhteiskuntatieteilijöitä. Lapin yliopistossa toiminut Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutti liitettiin Arktiseen keskukseen 1996.
Tutkimuksen ja tiedekeskuksen ohella Arktisen keskuksen toiminnan kivijalkana oli tietopalvelu kirjastoineen.
Täyteen lentoon toiminta ei silti vielä päässyt. Arktisen keskuksen alkuvuosia leimasi monen syyn summana – kuten eri toimijoiden ristiriitaiset odotukset ja resurssikysymykset – johtajien nopea vaihtuvuus ja sen mukanaan tuoma epävakaus.