Teksti: Markku Heikkilä
Konferenssikuvat: Jitendra Bajracharya/ICIMOD

Arktisen keskuksen tutkimusprofessorilla, Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöinstituutin PYVIn johtajalla Kamrul Hossainilla oli paljon aiheita hymyyn, kun hän lausui loppusanoja kolmipäiväisen konferenssin ”First Inter-Polar Conference” päätteeksi 8. syyskuuta Katmandussa. Konferenssi, josta etukäteen oli vaikea olla täysin varma mitä tuleman pitää, oli onnistunut yli odotusten. Hossain ei päätössanoissaan vielä pystynyt lupaamaan tarkkoja tietoja prosessin jatkosta, mutta tämän hän lupasi: ilmoitus jatkosta on taatusti vielä tulossa. Siitä käytiin Katmandussa jo alustavia keskusteluja.

Aloitteen taustalla oli Hossainin rooli Arktisen yliopiston verkostossa, jossa hän on UArctic Chair, eli tutkimusteeman vetäjä. Työhön liittyy kryosfääri, eli ne alueet, joilla maapallolla on lumi- ja jääpeitettä.

Hossain ehdotti arktisen alueen ja kolmanneksi navaksi kutsutun Himalajan alueen saattamista yhteyksiin ja ryhtyi selvittämään, kuinka asiassa voisi edetä. Yhteistyökumppaniksi löytyi Tokiossa pidetyn tapaamisen myötä Himalajan alueen (Hindu Kush Himalaya) kahdeksan maan hallitusten välinen tiedejärjestö ICIMOD, jonka pääjohtaja suhtautui ehdotukseen myönteisesti. Asiat lähtivät etenemään nopeasti, ja työntäyteisen kesän jälkeen tapahtuma saatiin järjestettyä jo tänä syksynä. 

Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkimusprofessori Kamrul Hossain oli yksi tapahtuman pääjärjestäjistä ja lausui myös konferenssin tervetulosanat. 

Yliopiston lipunnäyttö globaalissa etelässä

 Arktisen alueen ja Himalajan alueen yhteyksiä on ollut ennenkin, mutta nyt tähtäimessä oli uudenlainen, tutkijoita ja tutkimusta laaja-alaisesti yhteen saattava ja osallistava prosessi. Alusta asti oli selvää, että Himalajan alueen omien tutkijoiden laajempi osallistuminen olisi viisumien ja matkojen vuoksi mahdollista vain, jos tapahtuma olisi Himalajan alueen maassa.

Kiinnostus tapahtumaa kohtaan oli heti suurta, ja vain noin puolet tarjotuista abstrakteista pystyttiin mahduttamaan ohjelmaan. Lopulta konferenssissa oli hyvin monipuolinen kattaus eri tutkimusaloja niin arktiselta kuin Himalajan alueelta. Kaikkiaan paikalla oli yli kymmenestä eri maasta noin sata osallistujaa, joista toistakymmentä edusti Lapin yliopistoa – kyseessä oli näin yksi yliopiston huomattavimmista kansainvälisistä lipunnäytöistä pitkään aikaan, ja ehkä suurin koskaan globaalin etelän alueella.

– Arktinen alue ja Himalajan alue kohtaavat samankaltaisia haasteita, mutta globaaleissa ilmastokeskusteluissa niistä puhutaan erikseen. Tämän konferenssin avulla pyrimme yhdistämään asioita ja jakamaan näkökulmia molempien alueiden suunnalta, Hossain sanoo. 

Kuka on asiantuntija jäätiköistä?

Osallistujien joukossa oli Himalajan alueen tutkijoita, joille tämä oli uran ensimmäinen mahdollisuus osallistua kansainväliseen konferenssiin. Yksi heistä oli Hasina, joka on kotoisin Pakistanin vuoristoalueen alkuperäiskansayhteisöstä, jossa perinteenä on antaa vain yksi nimi, ja jossa yhteisöllä ei ole ollut minkäänlaista perinnettä kannustaa naista perheen ulkopuoliselle tutkijauralle. Hän ponnisti väitöskirjan tekoon asti, koska alueen jäätiköiden täytyy tulla kuulluksi.

Ensimmäisessä kansainvälisessä konferenssiesityksessään koskaan Hasina hiljensi yleisön kertomalla alueensa Gilgit-Baltistanin jäätiköiden henkisestä merkityksestä yhteisölleen ja sen omalle elämäntavalle. 

– Kuka on asiantuntija jäätiköistä? Sellainenko, joka on kerännyt viisi-seitsemän vuotta tutkimusaineistoa, vai sellainen, joka on asunut jäätiköiden parissa vuosikymmeniä, hän kysyi ja kyseenalaisti näkemystä siitä, että jäätiköitä ajatellaan vain riskien kautta.

Katmandussa mukana ollut Lapin yliopiston professori Laura Junka-Aikio piti konferenssissa erityisen hyvänä juuri tasapainoa länsimaisten ja lännen ulkopuolella vaikuttavien tutkijoiden välillä: kun tapahtuma järjestettiin Nepalissa, suuri osa tutkijoista saapui konferenssiin lähialueilta, maista kuten Tadžikistan, Pakistan, Nepal, Intia, Bangladesh ja Bhutan.

Junka-Aikio piti itselleen vaikuttavimpana juuri Hasinan puheenvuoroa.

– Esitys oli maailmoja avaava ja muistutti siitä, miten kaunis ihmisten suhde ympäristöön kautta maailman on ollut ja voi yhä olla silloin, kun se ei perustu luonnon hallintaan, voiton maksimointiin ja talouskasvun tavoitteluun. Esitelmästä löytyi paljon mahdollista tarttumapintaa pohjoisten alkuperäiskansojen luontosuhteeseen ja sen käsittelyyn ilmastonmuutoksen yhteydessä, hän sanoo.

Arktisen alueen ja Himalajan alueen yhteyksiä käsitellyt konferenssi kokosi yhteen noin sata osallistujaa yli kymmenestä maasta.

Yhteistyö nousi uudelle tasolle

 Ylipäätään Junka-Aikion mielestä konferenssissa tuntui erityisen hienolta päästä tutustumaan alueen yliopistoista nousevien nuorten naisten tutkijasukupolveen ja heidän työhönsä. Kiinnostavaa oli toisaalta myös se, miten konferenssin osanottajat jossain määrin kaihtoivat avointa keskustelua voimakkaasti politisoituneista aiheista tai geopolitiikasta. 

– Tämä on erittäin ymmärrettävää alueella, joka tasapainoilee monien sekä valtionsisäisten että kansainvälisten jännitteiden välillä, ja asian joutunee ottamaan huomioon myös jatkossa. Silti alueella vierailu laajensi huomattavasti omaa ymmärrystäni siitä, miltä maailmanpolitiikka ja siihen liittyvät monitasoiset kamppailut näyttävät Nepalin ja sen ympäristön alueilta katsottuna, hän sanoo.

Yliopistonlehtori Tiina Seppälän mielestä konferenssi nosti alueidemme välisen tutkimusyhteistyön aivan uudelle tasolle.

– Olen tehnyt tutkimusta Nepalissa vuodesta 2012 lähtien. Paikallisten ihmisten kanssa työskentely on vakuuttanut minut siitä, että tuomalla eri alueilta kumpuavaa tietoa ja kokemusta yhteen on mahdollista löytää tehokkaampia mutta myös oikeudenmukaisempia ratkaisuja monimutkaisiin ja vaativiin globaaliongelmiin. Tämä koskee niin ilmastonmuutosta, luontokatoa kuin kasvavaa globaalia eriarvoisuutta, unohtamatta kansainvälistä muuttoliikettä ja pakolaisuutta ilmiöinä, joiden merkitys tulee jatkuvasti kasvamaan myös arktisella alueella, hän sanoo.

Globaalin etelän ja arktisen alueen risteymäkohtien ymmärtäminen avaa Seppälän mukaan mahdollisuuden määritellä kestävää kehitystä uudelleen tavalla, joka palvelee paremmin paikallisia näkökulmia ja samalla vahvistaa keskinäistä solidaarisuutta jaettujen ongelmien ratkaisemiseksi.

– Yhdessä olemme vahvempia. Yhteistyön tiivistäminen edellyttää kuitenkin globaalin eriarvoisuuden ottamista huomioon, sillä köyhät maat eivät kykene varautumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin samalla tavoin kuin vauraat länsimaat, Seppälä huomauttaa.

First Inter-Polar Conference järjestettiin Katmandussa, Nepalissa 6.–9. syyskuuta 2023. Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Lapin yliopiston Arktinen keskus, Himalajan alueen (Hindu Kush Himalaya) kahdeksan maan hallitusten välinen tiedejärjestö ICIMOD ja UArcticin Arktisen oikeuden temaattinen verkosto.