Puistokatu 4, Tieteen ja toivon talo Helsingissä tarjoaa alustan keskustelulle, tutkimukselle ja kohtaamisille, joiden tarkoituksena on rakentaa ekologisesti kestävää tulevaisuutta. Arktinen keskus toi keskiviikkona 29. toukokuuta taloon keskustelun Suomen arktisuudesta tämän hetken politiikassa. Osallistujina oli Arktisen keskuksen sidosryhmien edustajia ja Suomen Arktisen Seuran jäseniä.

Tilaisuus alkoi Arktisen keskuksen tiedeviestinnän päällikön Markku Heikkilän alustuksella Suomen taipaleesta arktisena maana. Johdantona paneelin keskustelulle Heikkilä kävi läpi sitä, mitä Suomen hallitusohjelmissa on 1990-luvun alusta asti sanottu pohjoisista ja arktisista asioista ja millaista Suomen arktinen politiikka todellisuudessa näiden hallitusten aikana on ollut. Nykyinen hallitusohjelma on pitkään aikaan ensimmäinen, joka ei Suomen arktisia tavoitteita linjaa lainkaan, mutta sillä on Suomen sisäiseen toimintaan liittyvä pohjoinen ohjelma.

Alustuksen jälkeen paneelikeskustelussa Suomen arktisen toiminnan nykytilaa, tavoitteita ja maamme arktista identiteettiä olivat pohtimassa kansanedustaja, arktisen parlamentaarikkokonferenssin Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja Olga Oinas-Panuma (kesk.), kansaedustaja Heikki Autto (kok.) sekä Saamelaisten ilmastoneuvoston puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi ja Ellen Haaslahti, joka toimii aktiivisesti Operaatio Arktiksessa eli projektissa, jonka tavoitteena on käynnistää Suomessa keskustelua ilmastonkorjauksesta ja edistää ilmastointerventioiden reilua ja kokonaisvaltaista tutkimusta.

Keskustelun moderaattorina toimi Arktisen keskuksen johtaja Johanna Ikävalko, joka pyysi panelisteja aluksi kertomaan, mitä arktisuus heidän mielestään on ja mitä se heille merkitsee. 
Vastauksissa korostuivat monet omakohtaiset arjen kokemukset lumesta, valosta, vuodenkiertoon liittyvistä harrastuksista ja tekemisistä sekä kodista ja maisemasta. Toisaalta arktisuus nähtiin myös ihmisiä, kansoja ja valtioita yhdistävänä asiana. 

– Minulle arktisuus edustaa monia säilyttämisen arvoisia asioita, niin luontoon kuin kulttuureihin liittyen. Toisaalta monet globaalit ilmiöt, kuten ilmastonmuutos ja geopoliittiset haasteet näyttäytyvät tietyllä tapaa tiivistettynä juuri arktisella alueella, totesi Ellen Haaslahti.

Tilaisuuden tarkoituksena oli myös antaa eväitä ja ajatuksia arktista aluetta koskevaan päätöksentekoon. Kansainvälinen arktinen yhteistyö on vaihtunut idän ja lännen vastakkainasetteluun ja arktisen alueen jakautumiseen. 

Hallituksen ohjelmaan kirjattu Pohjoinen ohjelma on käynnistymässä keskustelutilaisuutta seuraavana päivänä järjestetyn aloitusseminaarin myötä. Pohjoinen ohjelma luonnosmuodossaan sai panelisteilta myös kritiikkiä kapea-alaisuudesta.

– Pohjoinen ohjelma vaikuttaa tässä vaiheessa elinkeinopoliittiselta ohjelmalta ja lähestymistapa on aluetta hyödyntävä. Ilmaston- ja ympäristönmuutosta ja alueella asuvien ihmisten näkökulmaa ei tule unohtaa, Klemetti Näkkäläjärvi muistutti.

Ilmastointerventiot osaksi arktisen tutkimuksen kenttää

Tilaisuudessa keskusteltiin myös arktisen tutkimustiedon tarpeesta ja siitä, millaista tutkimusta juuri tällä hetkellä eniten tarvitaan.

– Päätöksentekijänä täsmälliselle tutkimustiedolle on tarvetta isojen päätösten yhteydessä, jotka koskevat esimerkiksi tuulivoimaa. Tutkittua tietoa tarvitaan juuri niiltä alueilta, joihin uusia investointeja suunnitellaan. Muiden maiden tai alueiden tilanteet ovat erilaisia ja välttämättä ulkomaista tutkimustietoa ei voi näissä päätöksissä hyödyntää, totesi kansanedustaja Olga Oinas-Panuma.

Paljon epäröintiä, epävarmuutta ja jopa pelkoa herättävä aihe on ilmastonmuokkaus tai ilmastonkorjaus. Kansanedustaja Heikki Autto muistutti, että tutkimustietoa on myös Suomessa ja muissa länsimaissa tärkeää olla, jotta asiasta osataan tarpeen tullen keskustella myös kansainvälisissä pöydissä.

– Voimme olla yhtäkkiä tilanteessa, jossa esimerkiksi Kiina alkaa käyttää painokkaita sanoja tästä teemasta ja jos emme Suomessa, EU:ssa ja laajemmin lännessä ole yhtään kärryillä asioista eikä meillä ole tutkimustietoa ilmastonkorjaukseen liittyvistä asioista, jäämme helposti jalkoihin koko keskustelussa. 

Lisäksi panelistit korostivat tarvetta tutkia sitä, miten voidaan sovittaa yhteen kestävyystavoitteet ja yhteisöjen elinvoimaisuus. Myös paikallisen ja perinteisen tiedon huomioiminen ja alueen asukkaiden kuunteleminen tieteellisen tutkimuksen rinnalla nähtiin erittäin tärkeänä.

Arktisuus yhdistää

Paneelikeskustelun jälkeen kommenttipuheenvuorot pitivät Suomen Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Pirita Näkkäläjärvi sekä kansinvälisten asioiden neuvos Henna Haapala ympäristöministeriöstä. 

Näkkäläjärvi korosti tarvetta ja kaikkien pohjoisten ihmisten yhteistä vastuuta pitää esillä arktisen alueen asioita. 

– Meillä on yhteinen tehtävä pitää huoli siitä, että katse pysyy pohjoisessa, ja että se katse ei ole vain turvallisuuspolitiikan katse vaan myös ilmastonmuutoksen, ympäristönsuojelun, alkuperäiskansojen oikeuksien ja pohjoisen elinvoimaisuuden katse. 

Henna Haapala puolestaan muistutti olemassa olevien tavoitteiden ja sitoumusten, erityisesti Pariisin ilmastosopimuksen, noudattamisen tärkeydestä.

- Keinoja on, poliittista tahtoa puuttuu. Vielä ei ole myöhäistä, mutta pian minkäänlaisilla ilmastonkorjaustoimenpiteillä ei enää ole ostettavissa lisäaikaa, ellei päästövähennystavoitteisiin ylletä. 

Paneelikeskusteluun osallistuivat Klemetti Näkkäläjärvi, Olga Oinas-Panuma, Johanna Ikävalko, Ellen Haaslahti ja Heikki Autto sekä kommenttipuheenvuorot pitivät Henna Haapala ja Pirita Näkkäläjärvi. Kuva: Lapin yliopiston Arktinen keskus.