Vaikka asiantuntijat nyt koettavat jälkikäteen vakuutella, että tätähän he uumoilivat, näin ei ole asia. Harva asiantuntija uskoi, että Putinin valtakoneisto iskisi koko Ukrainaan. Ajateltiin, että ehkä Venäjä pyrkii saamaan itäiset maakunnat haltuunsa. On tärkeää nöyrtyä ja tunnustaa, että asiantuntijoiden kyky ennakoida sotilaallisia konflikteja on vajavainen.

Mitä seurauksia tästä kaikesta on pohjoisille arktisille alueille, johon Suomi kuuluu? Ukrainan alue ei ole verrattavissa Venäjän suhteisiin sen arktisten naapureiden kanssa. Putin puhuu Ukrainasta kuin se olisi Venäjän kapinallismaakunta. Hyökkäyssotaa Ukrainaan ei yritetty edes oikeudellisesti perustella, vaikka kuitenkin hyökättiin itsenäisen valtion alueelle. Totuudenvastaisesti Putinille ja hänen valtaklikilleen tämä ei ilmiselvästi ole valtioiden välinen konflikti, vaan vain niskuroivan läänin pistäminen kuriin.

Venäjän suhteet sen arktisiin naapureihin ovat olleet hyvät. Yhteistyötä on tehty Neuvostoliiton kaatumisesta lähtien ja paljon hyvää on saatu aikaan. Toki Venäjän pohjoisten alueiden sotilaallisen kapasiteetin vähittäinen lisääminen on saanut aikaan huolta Venäjän naapureissa. Naton ja Venäjän välinen jännite on heijastunut myös arktisille alueille. Venäjä ei kuitenkaan ole esittänyt minkäänlaisia uhkavaatimuksia jonkin toisen pohjoisen valtion alueen suhteen. Itse asiassa nimenomaan se, ettei arktisten valtioiden välillä ole juurikaan merkittäviä aluekiistoja, on antanut aiheen puhua arktisesta alueesta matalan jännitteen alueena. Suurimpana arktisena maana Venäjällä on kiistattomat oikeudet lähes puoleen koko arktisesta alueesta, mukaan lukien luonnonvarat ja merireitit.

Kuten hallituksen tuoreessa puolustusselonteossa tehdään selväksi, arktinen on kuitenkin yhä merkittävämpi alue myös sotilaallisesta näkökulmasta. Itse asiassa alue on ollut Neuvostoliiton ja nyt Venäjän sotilaallisessa doktriinissa yksi keskeisimmistä alueista, sillä Kuolan niemimaalla sijaitsee Venäjän pohjoinen laivasto ja yhteys Atlantille. Euroopan laajuisessa konfliktissa juuri Luoteis-Venäjä olisi Venäjän sotilaallisen toiminnan ja strategian keskiössä.

Mitkä sitten ovat Ukrainan sodan seuraukset arktiselle yhteistyölle? On selvää, että kun Ukrainan sota raivoaa, lähestulkoon kaikki valtioiden ja muiden toimijoiden välinen yhteistyö taukoaa. Venäjän toiminta on niin räikeästi ristiriidassa kansainvälisen oikeuden keskeisten periaatteiden kanssa. Tämä on valitettavaa, koska nämä yhteistyön muodot ovat pystyneet tukemaan monia tärkeitä arvoja ja tavoitteita kuten ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista, meripelastuskapasiteetin parantamista ja alueen väestön kestävän kehityksen edistämistä. Alueen kansalaisyhteiskunnat ovat luoneet vuosien ajan monia tärkeitä siteitä rajojen yli.

Mitkä sitten ovat Ukrainan sodan seuraukset Suomelle? Suomi kantaa vastuunsa sanktioista EU:n jäsenenä ja on valmis osoittamaan sanoin ja teoin, ettei Venäjän aggressiota Ukrainaa kohtaan voi hyväksyä. Vaikeampi kysymys on, miten Ukrainan sota muuttaa Suomen puolustuspoliittista asemaa. Venäjä suhtautuu Ukrainaan täysin eri tavoin kuin se suhtautuu Suomeen. Vaikka ulkomailta asti nyt Nato-jäsenyyttä meille suositellaan, ja nopeasti, on kuitenkin tärkeä käydä perusteellinen keskustelu sen eduista ja haitoista.

Olemme nähneet Putinin todelliset kasvot. Uskallammeko luottaa siihen, että rauhanomaiset suhteet Venäjään jatkuvat, jos Putinin valta-asema säilyy? Venäjällä on pohjoisessa valtava määrä joukkoja ja aseita. Riittävätkö omat rahkeemme näin häikäilemätöntä toimijaa vastaan? Joudumme kuitenkin kysymään myös toisen kysymyksen. Tiedämme, että heristämme keskisormea Putinille, jos haemme Nato-jäsenyyttä. Haluammeko sen sormen nostaa?

On tärkeää, että säilytämme malttimme tänä vaikeana aikana. Arktisen ja pohjoisen yhteistyön tarve ei häviä mihinkään. Me jatkamme sitä, kun edellytykset ovat taas olemassa. Suomen ja Venäjän välinen pitkä maaraja on edelleen paikallaan. Vaikka miltä juuri nyt näyttäisi, peräänkuulutan kaikilta nöyryyttä pohtia puolustusratkaisujamme kaikista mahdollisista näkökulmista.

Timo Koivurova
Tutkimusprofessori
Lapin yliopiston Arktinen keskus

Kirjoitus on julkaistu alun perin Lapin Kansassa ja Kalevassa 5.3.2022