Taide kehystää tieteen rinnalla ajatteluamme muutoksesta ja resilienssistä

29.4.2024 11:05

REBOUND-hankkeen maaliskuisessa Talviseminaarissa taiteen tulkinnan siivittämänä pohdittiin maankäyttöön ja Pohjois-Suomen alueelliseen hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä. Blogikirjoitus avaa seminaarin antia ja pohtii, miten taide voi auttaa haastavienkin aiheiden käsittelyssä muutoksen keskellä.

Kirjoittajien yhteistyö alkoi  vuonna 2017, Suomen ollessa Arktisen neuvoston puheenjohtajana. Tuolloin Saara Lilja koordinoi arktista resilienssityötä maa- ja metsätalousministeriössä ja Mia Landauer toimi tutkijana IIASA:n kansainvälisessä systeemianalyysin tutkimusinstituutissa Itävallassa. Lilja oli rakentamassa Arktisen biotalouden kumppanuusverkostoa maa- ja metsätalousministeriön ja eri toimijoiden yhteistyönä, jossa oli mukana paikallisia yrityksiä sekä tutkimus- ja koulutuslaitoksia. Resiliessityössä ekososiaalista näkökulmaa vahvistettiin kaikkien arktisten maiden yhteistyönä (ARAF 2017, 2019).  Lilja kutsui Landauerin puhumaan Rovaniemi Arctic Spirit 2017 -konferenssin paneeliin biotaloudesta ja sen kestävyydestä sää- ja ilmastoriskien, luonnonvaroihin liittyvän aluesuunnittelun ja ilmastonsietokyvyn näkökulmasta (ks. Valtioneuvoston uutinen).

550x367_Rebound blogi_3.png
Arctic Spirit 2017: maa- ja metsätalousministeriön paneelikeskustelun teemana oli, kuinka turvata kestävä arktinen biotalous muuttuvassa ilmastossa. Tutkija Mia Landauer oli mukana pohtimassa asiaa (kuvassa neljäs vasemmalta). Kuva: Marko Junttila.

Tuo aika oli käsitteen opiskelun aikaa: minkälaisesta muutoksesta on kyse? Mitä resilienssi ylipäätään tarkoittaa? Entä mitä tarkoittaa muutoksessa toimiminen? Näkökulmat näihin vaihtelevat, myös tieteenalojen välillä. Tuolloin kannustettiin kertomaan erilaisista onnistumisista: Mitä me teemme jo nyt, jotta toimimme kestävämmin ja sopeudumme muutokseen (Halonen ym. 2018).

Suomen Strategisen tutkimusneuvoston syksyllä 2023 käynnistyneeseen Yhteiskunnalliset ratkaisut oikeudenmukaisessa vihreässä murroksessa (Just Transition) kuuluu erilaisia resilienssiin ja muutoksessa toimimiseen liittyviä hankkeita, joilla haetaan laajaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Näistä ainoa arktiseen alueeseen ja Pohjois-Suomeen keskittyvä hanke on REBOUND - Uudet rajat kohti resilienttiä ja oikeudenmukaista yhteistä arktista tulevaisuutta, jossa tutkitaan vihreää siirtymää ja siihen liittyviä maankäytön vaikutuksia pohjoisessa Suomessa resilienssin ja oikeudenmukaisuuden näkökulmista. Hanketta vetää Lapin yliopiston Arktinen keskus dosentti Tanja Joonan johdolla.

Hankkeen aloitusseminaari, ”Talviseminaari”, pidettiin Rovaniemellä 14.–15.3.2024. REBOUND-hankkeen koordinaattori ja tutkija Landauer kutsui Liljan avauspuheenvuoron pitäjäksi. Liljan puhe aiheesta Resilienssi tuo luottamusta ja turvallisuutta muutokseen loi hyvää perustaa resilienssin ymmärtämiseen ja soveltamiseen käytännössä myös REBOUND-projektille. Hankkeen erityispiirteenä on resilienssin vahvistaminen niin, että tiede ja taide yhdistyvät ja tuottavat luovia yhteiskunnallisia ja menetelmällisiä ratkaisuja oikeudenmukaiseen vihreään siirtymään. Hankkeessa voidaan myös palvelumuotoilun ja kasvatustieteen keinoin edistää elinkeinojen yhteensovittamista ja yhteistoimintaa, jota arktisella alueella meneillään oleva muutos, erityisesti energiamurros, vaatii.

Arktisen alueen perinnetieto ja paikallistuntemus heijastavat eri sukupolvien välisiä kohtaamisia; yhteisöjä, joissa ilmaisutapoja on monenlaisia. Taiteen ilmaisukeinot ja eri sukupolvien kohtaamiset vahvistavat muutoksessa toimimista . Tiede, taide ja taidot siis tukevat toisiaan. Menneet sukupolvet ovat opettaneet meitä ja menneistä sukupolvista on jäänyt jälki myös taiteeseen. Sitä kautta voidaan siirtää osaamista läpi sukupolvien, valmistautua tulevaan ja varautua muutoksiin. Tällä hetkellä muutoksen nopeus on niin suuri, että sitä on joskus vaikea hahmottaa. Tässä taiteen merkitys korostuu, koska taide antaa aikaa pysähtyä, pohtia ja konkretisoida tulevaa muutosta kuvin ja muotoilun avulla. Lisäksi taide voi tarjota uusia näkökulmia muutokseen. Toisaalta se voi myös auttaa yksinkertaistamaan monimutkaisia muutospolkuja konkretisoimalla niitä visuaalisin välinein.

Liljan seminaarissa järjestämään työpajaan ”Eväitä alueellisen hyvinvoinnin tueksi taiteen ja tieteen keinoin” sisältyi taidehetkiä maisemataulujen ja taidevalokuvien äärellä. Yhteistyötä oli rakentamassa niin koululaisia, opiskelijoita, ikäihmisiä, alkuperäisväestöä kuin kaivos- kuin energia-alan, maakuntakaavoituksen, kunnanjohtajien sekä tutkimus- ja koulutusalan edustajia. Näinkin monenlaisista sidosryhmistä tulevat osallistujat löysivät abstrakteista luontokuvista yllättävän paljon yhteistä ja hyvin erilaisia pohjoisen luontotyyppejä ja maisemia; soita, koivikoita, järviä, avohakkuualueita, puroja ja kosteikkoja. Kuvien avulla osallistujista heijastui erilaisia tunteita ja muistoja, joista he kertoivat. Taide auttoi löytämään yhteisiä näkemyksiä, kokemuksia ja erilaisia arvoja.

Reboung blogi_4.jpg 550x367AKV_1388.png
Saara Lilja rakentaa yhteisöjen resilienssiä vihreässä siirtymässä luontovalokuvia ja keskustelua yhteen kytkevissä taidehetkissä (vas.). Lilja ja Landauer yhteistyössä työpajassa. Kuvat: Päivi Häikiö ja Juulia Tikkanen.

Vaikka kaikki työpajassa esitetyt taidevalokuvat olivat eteläisestä Suomesta, silti useampikin osallistuja kertoi, että lappilaisen taiteilijan Reidar Särestöniemen maalauksien sävyt ja tekstuurit tulivat mieleen. Työpaja osoitti, että pohjoinen luonto koetaan arvokkaaksi. Lapissa Arktisen merkitykset kulminoituvat erityisesti Lapin matkailussa, jossa erämaaluonto motivoi matkailijoita ”astumaan sisään” Lapin maisemaan (Hakkarainen & Ilola 2018). Taidehetkessä jokaiselle mahdollistui oma hetki ”luonnonlukutaidolle” (ks. Särkkä ym. 2013). Pohdinta siitä, mitä kukin kuvassa näkee, on aina subjektiivinen. Kuitenkin yhteisössä oma käsitys muuttuu eri lailla merkitykselliseksi. Kun oma ajatus jaetaan, tulee siitä osa yhteisöä, osa luottamusta, osa yhteistä kokemusta yhdessä jaetusta. Luonnonlukutaito auttaa ymmärtämään luonnonprosesseja ja hyvinvointivaikutuksia sekä yhdistämään niitä osaksi palvelukokonaisuuksia mahdollistaen pitkäkestoisen terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämisen ja edistämisen (ibid.).

Taidehetkien evästämänä REBOUND- sidosryhmät ja tutkijat pohtivat, miten rakentaa yhdessä alueellista hyvinvointia Pohjois-Suomessa. Näin alkoi REBOUNDin kuuden vuoden yhteiskehittäminen. Yhteisenä tavoitteena nähtiin, että osallisuus ja yhteistoiminta on keskeistä. Landauer kiteytti työpajassa, että ”meistä kaikista jää jälki pohjoiseen maisemaan ja tilaan”. Keskeisenä yhteiskehittämisen kohteena ovat maankäytöstä kumuloituvat paikalliset ongelmat ja niiden yhteisvaikutukset, joita on tarve nostaa esiin. Koetaan tärkeäksi tietää, että eri ratkaisut toimivat eri alueilla, samalla kun osa alueista pitäisi jättää rauhaan kokonaan. Lisäksi muuttuneen geopoliittisen tilanteen myötä koetaan, että puolustussektori on huomioitava alueen toiminnoissa ja suunnittelussa. Tiedon saatavuus ja läpinäkyvyys koetaan ehdottoman tärkeinä, samoin se, millaista tietoa jaetaan: onko se ymmärrettävää, onko sitä riittävästi ja onko se luotettavaa. 

Työpajassa todettiin myös, että yhteiskunnallisia ratkaisuja kestävyysmurrokseen mietittäessä tarvitaan tiivistä yhteistyötä. Hankkeita suunniteltaessa esimerkiksi ympäristövaikutusten arvioinnissa hankevaihtoehtoja mietittäessä olisi aidosti huomioitava paikallisten näkemykset. Olisi kehitettävä vaikuttamisen kanava ja tietopankki, koska osallistaminen on usein puutteellista tai epäoikeudenmukaista (ks. esim. Landauer & Komendantova 2018). Siksi REBOUND-hankkeessa kehitetäänkin uudentyyppistä hybridimuotoista rajapintaorganisaatiota eri sidosryhmien ja paikallisten asukkaiden välille. Tavoitteena on rakentaa silta tieteen, yhteiskunnan ja päätöksenteon välille, jotta ”ketään ei jätetä kehityksessä jälkeen” (Suomen YK-liitto). 

Myös lasten ja nuorten ääni halutaan saada paremmin kuuluviin. Miten oppilaitoksissa käsitellään vihreää siirtymää ja kestävää kehitystä? Miten ikäihmiset voivat toimia kokemusasiantuntijoina? Ja miten edistetään elinikäistä oppimista, jossa tiedonvälitystä tapahtuu vastavuoroisesti? Tarvitaan arjen sujuvia käytänteitä ja konkretiaa, koska pelkkä teoriapohjainen ajattelu voi olla vaikeaa ymmärtää.  Laajemmin tarkasteltuna alueellisessa hyvinvoinnissa on turvattava huoltovarmuutta ei ainoastaan ”vetenä ja leipänä”, vaan myös arjen tekoina, taitoina ja aitoina kohtaamisina.

Nähtäväksi jää, minkälaisen matkan seminaarin merkeissä käynnistynyt yhteistyö avaa tälle uudelle REBOUND-hankkeelle ja Pohjois-Suomelle. Hyvää lupaa tilaisuuden yhteistyön rakentava ja positiivinen henki, jota seminaarista otettu valokuva hyvin heijastaa. Tästä on hyvä jatkaa luottavaisin mielin! 

Rebound blogi_5AKV_1444.png
REBOUND-hankkeen talviseminaarin työpaja 15.3.2024 Arktikumissa Rovaniemellä. Kuva: Juulia Tikkanen

Lisätietoja: 

Mia Landauer, Arktinen keskus, Lapin yliopisto, Arktinen keskus, mia.landauer(at)ulapland.fi 

Saara Lilja, Emergenssi Oy, Saara.Lilja(at)emergenssi.fi

REBOUND -hankkeen tutkimusta rahoittaa Strategisen tutkimuksen neuvosto, joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä.

Lähteet

ARAF 2017. Arctic Resilience Action Framework Cooperating for a More Resilient and Prosperous Arctic Region. The Arctic Resilience Action Framework Review Committee. Saatavilla: https://oaarchive.arctic-council.org/items/30152ab1-6011-47b9-881c-5e2ac26c901f  Viitattu 22.4.2024

ARAF 2019. Arctic Resilience Action Framework (ARAF) 2017 –2019 Implementation Project. Final Project Report. Saatavilla: https://oaarchive.arctic-council.org/server/api/core/bitstreams/974b67a3-dad3-4774-890f-e3ec49b5c085/content Viitattu 22.4.2024

Hakkarainen, M. & Ilola, S. (toim.) 2018. Arktisen merkitykset Lapin matkailussa. Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti (MTI), Rovaniemi. Saatavilla: https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/63535/Arktisen_merkitykset_Lapin_matkailussa.pdf;jsessionid=2D70336BFF947616C4BE4856D117A91C?sequence=1 Viitattu 22.4.2024

Halonen, M., Sepponen, S., Mikkola, J. & Descombes, L.2018. If we lose the Arctic, we lose the world. Report of the 1st Arctic Resilience Forum, 10-11 September 2018 in Rovaniemi, Finland. Gaia Consulting Ltd. Saatavilla: https://oaarchive.arctic-council.org/server/api/core/bitstreams/133c88e6-46ec-4337-8df9-17da6aad1b7a/content Viitattu 22.4.2024

Koivurova, T. & Kähkönen, J. 2018. Pre-Study for the Arctic Resilience Forum. Arktinen keskus, Lapin yliopisto. Rovaniemi. Saatavilla: https://mmm.fi/documents/1410837/14849365/Pre-study+for+the+Arctic+resilience+forum+2018.pdf/11ec80f4-433c-cadd-1296-12aeae51e8a0/Pre-study+for+the+Arctic+resilience+forum+2018.pdf.pdf Viitattu 22.4.2024

Landauer, M., & Komendantova, N. 2018. Participatory environmental governance of infrastructure projects affecting reindeer husbandry in the Arctic. Journal of Environmental Management, 223, 385-395. https://doi.org/10.1016/j.jenvman.2018.06.049

Lilja-Rothsten, S. 2018. Ilmastonmuutos koettelee muutosvalmiuttamme. Blogi. Maa- ja metsätalousministeriö. Saatavilla: https://mmm.fi/blogit/-/blogs/ilmastonmuutos-koettelee-muutosvalmiuttamme Viitattu 22.4.2024

Särkkä, S., Konttinen, L., & Sjöstedt, T. 2013. Luonnonlukutaito: Luo liiketoimintaa vihreästä hyvinvoinnista. Sitra, Helsinki. Saatavilla: https://www.sitra.fi/julkaisut/luonnonlukutaito-luo-liiketoimintaa-vihreasta-hyvinvoinnista/ Viitattu 22.4.2024

Suomen YK-liitto. Verkkosivu. Saatavilla: https://www.ykliitto.fi/kestava-kehitys Viitattu 22.4.2024.

Valtioneuvosto. Uutinen. Saatavilla: https://valtioneuvosto.fi/en/-/1410837/miten-arktisen-biotalouden-kestavyys-turvataan-muuttuvassa-ilmastossa-  Viitattu 22.4.2024.