Arktisella alueella mustan hiilen arvioidaan olevan jopa hiilidioksidia tärkeämpi syy ilmaston lämpenemiselle. Musta hiili lämmittää ilmakehää, vaikuttaa pilvien muodostukseen sekä sulattaa lunta ja jäätä. Sulamisen seurauksena yhä suurempi osa auringon säteilyenergiasta jää lämmittämään meriä ja maata.

Musta hiili, kansanomaisemmin noki, on pienhiukkanen, jota syntyy kaikessa epätäydellisessä poltossa: metsä- ja suopaloissa, maataloudessa, kotitalouksissa, teollisuudessa sekä energiatuotannossa ja liikenteessä. Mustan hiilen päästöt ovat maailmanlaajuisesti lisääntyneet viimeisen 150 vuoden ajan. Noin 60 prosenttia päästöistä on peräisin Aasiasta.

Musta hiili säilyy ilmakehässä muutamasta päivästä viikkoihin, minkä aikana se voi kulkeutua ilmavirtojen mukana tuhansia kilometrejä päästölähteiltään. Huomattava osa arktisen alueen mustasta hiilestä on peräisin etelästä tulevista päästöistä. Arktisen alueen omilla päästöillä on kuitenkin viisi kertaa voimakkaampi ilmastoa lämmittävä vaikutus, koska valtaosa syntyvistä hiukkasista jää tällöin suuremmalla todennäköisyydellä alueen sisälle.

Arviolta 40 prosenttia arktisen alueen ilmakehässä esiintyvästä mustasta hiilestä on peräisin öljykentillä tapahtuvasta soihdutuksesta, keväisin vielä tätäkin enemmän. Soihdutus on öljyteollisuuden rutiininomainen toimintatapa, jossa ylijäämäkaasua poltetaan tuotantopaikalla. Käytäntö jatkaa pinttyneesti kasvuaan, vaikka se on taloudellisesti järjen vastaista: kaasua tuprutetaan maailmanlaajuisesti noin 150 miljardia kuutiometriä savuna ilmaan joka vuosi.

Ongelman laajuus näkyy hyvin satelliiteista: maailman öljyntuotantoalueilla loistaa satoja kirkkaita pisteitä, kun öljy-yhtiöt polttavat oheiskaasua öljykentillä valtavat määrät. Soihdutuksesta syntyvä nokipöly on viime vuosina lisääntynyt erityisesti Luoteis-Venäjällä, missä sen vaikutus näkyy kevätlämpötilojen voimakkaana nousuna ja lumi- ja merijääpeitteen sulamisena. Soihdutuksen jäljet havaitaan myös mustan hiilen kertymien kasvuna Huippuvuoren jääkairausnäytteissä ja Lapin järvien pohjasedimenteissä.

Suomi on kansainvälisesti tunnettu panostuksesta mustan hiilen vähentämiseen. Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskautenaan 2017-2019 Suomi johti työtä mustan hiilen ja metaanin vähentämiseksi. Presidenttimme Niinistö kävi keskusteluja sekä USA:n että Venäjän presidenttien kanssa mustan hiilen päästöjen leikkaamisesta, ja niissä sivuttiin myös soihdutuksen nokipäästöjä.

Suomen kansainvälisen ilmasto- ja ilmansuojelujohtajuuden tulisi jatkua edelleen mustan hiilen kohdalla. Suomi voisi pohtia, miten Arktisessa neuvostossa ja Maailmanpankissa tehtyä työtä soihdutuksen vähentämiseksi (ja lopettamiseksi) voisi kehittää tietyllä aikavälillä jopa koko käytännön kieltävän kansainvälisen sopimuksen aikaansaamiseksi. Tämä ei ole helppoa, vaikka itse soihdutus on toimenpiteenä sekä taloudellisesti, ympäristöllisesti että ilmastollisesti täysin kestämätön.

Eräs tapa edistää asiaa on ottaa soihdutuksen kansainvälistä kieltoa koskeva sopimus yhdeksi konkreettiseksi tavoitteeksi valmisteilla olevaan Suomen arktiseen strategiaan. Suomesta löytyy osaamista ja teknologiaa soihdutuksen korvaamiselle, joten tavoite olisi myös tärkeä tähän panostaneille yrityksille.

Soihdutuksen kieltävä kansainvälinen sopimus olisi tuntuva toimi mustan hiilen päästöjen leikkaamiseksi. Se jarruttaisi arktisen alueen ja koko maapallon lämpenemistä välittömästi.

Atte Korhola, Timo Koivurova

Atte Korhola on ympäristömuutoksen professori Helsingin yliopistossa ja Timo Koivurova on Lapin yliopiston Arktisen keskuksen johtaja ja ympäristöoikeuden professori.