Ukrainan sodan myötä kaikki ne arktisen yhteistyön kanavat ovat jäissä, joissa Venäjä tai venäläiset toimijat ovat mukana. Näitä ovat muun muassa Arktinen neuvosto, Barents-yhteistyö ja pohjoinen ulottuvuus. Paljon ei jää jäljelle, Venäjä kun on kooltaan puolet arktisesta alueesta.
Pattitilanne saattaa kestää vuosia, jos ja kun nykyhallinto jatkuu Venäjällä. Toimintojen vääntäminen uuteen asentoon ei ole aivan helposti tehtävissä. Foorumien säännöt eivät taivu jatkamiseen ilman yhtä jäsenmaata, ja samalla pitäisi säilyttää Venäjälle mahdollisuus palata sitten joskus, jos asiat muuttuvatkin parempaan suuntaan.
Yksi käyttämätön mahdollisuus on kuitenkin olemassa. Se koskee pohjoismaiden pohjoisimpia osia – aluetta, jota voi kutsua myös Arktiseksi Euroopaksi. Se poikkeaa Golf-virran ansiosta luonteenpiirteiltään oleellisesti siitä, mitä arktinen alue valtaosin on. Arktinen Eurooppa on hyvinvoivaa aluetta, jossa on niin infrastruktuuria, yliopistoja kuin teollisuutta.
Arktinen Eurooppa ei kuitenkaan ole kyennyt yhteisesti profiloitumaan. Siihen oli yritystä vuonna 2016, jolloin useat pohjoiset kaupungit erityisesti Oulun ja Rovaniemen johdolla pohtivat vakavissaan ”Arctic Europe” -yhteistyön käynnistämistä.
Tuolloin laaditun taustapaperin mukaan “Arktisen Euroopan” kaupungit ja alueet yksinään ovat periferisiä ja toistensa potentiaalisia kilpailijoita samalla, kun ne kansainvälisessä ja myös kansallisessa mitassa ovat pieniä toimijoita. Yhdessä ne kuitenkin muodostavat vahvan arktisen kokonaisuuden täynnä mahdollisuuksia ja vahvuuksia, jotka ulottuvat korkeasta teknologiasta kalastukseen, kaivostoiminnasta turismiin, kaupungeista alkuperäiskansojen kulttuuriin ja meriliikenteestä arktiseen muotoiluun. Kaikkiaan aluetta voitaisiin pitää yhtenä Euroopan lupaavimmista investoinnin ja kasvun alueista.
Tuolloinen yritys kaupunkivetoiseen Arctic Europe -yhteistyöhön kariutui ennen muuta siihen, että eri maiden kaupunkien hallinnoissa asioihin sitoutuminen ei ole aivan yksinkertaista. Näihin keskusteluihin liittyneiden sivupolkujen kautta lähti kuitenkin liikkeelle yliopistojen välinen Arctic Five -yhteistyö, josta on muodostunut konkreettinen ja toimiva verkosto. Siinä ovat mukana Lapin, Oulun, Luulajan, Uumajan ja Tromssan yliopistot.
Yliopistot etenivät, mutta kaupunkien ja alueiden yhteistyöpyrkimykset puolestaan hyytyivät vuoden 2016 loppua kohden. Tuolloin oltiin jo ehditty luonnostella esittelykalvoja Arctic Europe -logoineen ja ajatuksia visioiksi ja missioiksi.
Matkailun puolella Visit Arctic Europe -hanke on projektirahoituksella luonut yhteistä matkailukonseptia Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisille alueille.
Nykyisten arktisten yhteistyömuotojen halvaantumisen jälkeen Arctic Europe -ajatus saattaisi mahdollistaa rajat ylittävän yhteistyön jatkumisen Euroopan pohjoisilla alueilla. Se ei myöskään söisi elintilaa muulta arktisen tai Barentsin alueen yhteistyöltä, jos ne joskus jälleen käynnistyvät. Arktisen Euroopan yhteistyömalli on jo lähtökohtaisesti sellainen, jossa Venäjä ei olisi mukana.
Hyvä kysymys kuitenkin kuuluu, millä tavoin, kenen kutsumana ja millä rakenteella tällainen toiminta voitaisiin saada aikaan. Mikäli tavoitteena on alueen eri toimijoiden yhteistyö, sitä on hankala synnyttää esimerkiksi jonkin kaupungin tai alueen tai yliopistojen kautta. Lisäksi osa arktisen Euroopan alueesta kuuluu Euroopan unioniin ja osa ei, jolloin EU:n roolikaan alueella ei ole yksiselitteinen.
On kuitenkin yksi alusta, johon koko alue kiistatta kuuluu: pohjoismainen yhteistyö.
Arktisesta Euroopasta puhuminen pohjoismaisen sateenvarjon alla poistaisi myös sen pulman, ketkä varsinaisesti olisivat toimijoita. Pohjoismaisessa yhteistyössä kun voivat kaikki toimijat olla mukana. Esimerkiksi Barents-yhteistyön käytännön pulmana ovat olleet jäykät rakenteet, joissa vaikkapa alueen kaupungeilla ei ole ollut roolia.
Pohjoismaiseen yhteistyöhön on jo kauan kuulunut arktista toimintaa. Sen kautta voisi luontevasti ottaa koppia Arktisen Euroopan yhteistyön virittelystä, jos sellaiselle nähdään tarvetta Venäjän hyökkäyssodan jälkeisessä uudessa tilanteessa.
Pohjoismaisen sateenvarjon kautta eri toimijat voisivat myös tavata ilman institutionaalisia sitoumuksia, jollaiset aina ovat hankalia. Liikkeelle lähtöön tarvittaisiin, että Pohjoismaiden neuvosto järjestäisi pohjoisessa sarjan tapahtumia ja tapaamisia Arktinen Eurooppa -teeman kautta. Niiden kautta nähtäisiin, voisiko konsepti oikeasti edetä. Tärkeää olisi kutsua myös Islantia mukaan, jotta arktisiin yhteistyöverkostoihin ei jäisi kokonaisen maan mentävää aukkoa.
Markku Heikkilä
Tiedeviestinnän päällikkö
Lapin yliopiston Arktinen keskus
Kirjoitus on julkaistu alun perin Lapin Kansassa 19.4.2022