Arktisen keskuksen pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden tutkimusprofessori Timo Koivurova ja Joensuun yliopiston ympäristöoikeuden professori Ismo Pölönen ovat tehneet tutkimuksen Itämeren kaasuputken ympäristövaikutusten arvoinnista. Professorit päätyivät siihen, että putkiprojektin saamasta kielteisestä julkisuudesta huolimatta YVA järjestettiin onnistuneesti.

Itämeren pohjaan on suunniteltu vedettäväksi kaksi vierekkäistä 1200 kilometriä pitkää maakaasua kuljettavaa putkea. Viipurin läheisyydestä Saksan rannikolle ulottuvat putket on tarkoitus vetää Suomen, Ruotsin ja Tanskan merialueiden kautta. Suomen talousvyöhykkeellä ne kulkisivat noin 370 kilometrin matkan.

Professoreiden mukaan maakaasuputken kansainvälinen YVA on tähän mennessä kaikkien aikojen monimutkaisin valtion rajat ylittävä ympäristövaikutusten arviointi. Arviointi tehtiin Espoossa vuonna 1991 allekirjoitetun kansainvälisen sopimuksen lähtäkohdista.

– Kaasuputken kauttakulkumaiden edustajat kokoontuivat pohtimaan ympäristövaikutusten arvioinnin toteuttamistapaa jo huhtikuussa 2006. Mielestämme viranomaiset tekivät vastuullisen ratkaisun määrittelemällä kaikki yhdeksän Itämeren rantavaltiota kohdevaltioiksi eli valtioiksi, joiden merialueille putkihankkeesta todennäköisesti koituu merkittäviä ympäristövaikutuksia. Lisäksi virkamiehet määrittelivät putken kauttakulkumaat Espoon sopimuksen mukaisiksi lähdevaltioiksi, joiden kansalliset yva-menettelyt tuli avata kaikille muille Itämeren rantavaltioille ja niiden kansalaisyhteiskunnille, Timo Koivurova sanoo.

Osapuolet sopivat pitävänsä säännöllisesti kaikille Itämeren rantavaltioille avoimia kokouksia. Menettelyllä pyrittiin varmistamaan se, että yhtiö tutkii putkihankkeen ympäristövaikutukset kokonaisvaltaisesti. Tällä tavoin kaikki yhdeksän rantavaltiota ja niiden kansalaiset saattoivat kommentoida putkihankkeen yksittäisten osien tarkempia ympäristötutkimuksia sekä koko hankkeen ympäristövaikutuksia.

– Kansainvälinen ympäristövaikutusten arviointi järjestettiin innovatiivisella ja toimivalla tavalla. Vaihtoehtona olisivat olleet maakohtaiset arvioinnit. Niistä olisi kuitenkin ollut selvästi vaikeampi saada kokonaiskuvaa hankkeesta ja sen vaikutuksista.

Tämä ei merkitse Koivurovan mukaan sitä, etteikö myös ongelmia olisi ollut.

– Suomen kannalta pulmallista oli ja on, että ehdotettu reitti kulkee Suomen talousvyöhykkeellä, vaikka ympäristösyyt puolsivat putken sijoittamista Viron puolelle Suomenlahtea. Reitin valintaan vaikutti se, että Viron ulkoministeriö ei myöntänyt yhtiölle tutkimuslupaa Viron merialueelle. Päätös oli mielestämme kansainvälisoikeudellisesti erittäin arveluttava, ja se heikensi yva-menettelyä. Ympäristön kannalta järkevä reittivaihtoehto jäi selvityksen ulkopuolelle, Koivurova toteaa.

Timo Koivurovan ja Ismo Pölösen tutkimustulokset on hyväksytty julkaistavaksi johtavassa alan kansainvälisessä tieteellisessä The International Journal of Marine and Coastal Law -aikakausjulkaisussa.

Lisätietoja:
Timo Koivurova
Puhelin 040 551 9522

LaY/Viestintä/OT