Laidunympäristöjen muutokset johtuvat useista syistä ja vaikuttavat poronhoitoon monin tavoin. Samalla poronhoidon kestävyyteen, kannattavuuteen ja elinvoimaisuuteen vaikuttavat monet laitumista, poronhoitohoitomenetelmistä ja ympäröivästä yhteiskunnasta riippuvat tekijät, selviää Luonnonvarakeskuksen (Luke), Helsingin yliopiston, Lapin yliopiston Arktisen keskuksen ja Ympäristökeskuksen raportista.
Vuosina 2018–2019 toteutettuun Kestävä biotalous porolaitumilla -hankkeen (KEBIPORO) yhteenvetoraporttiin koottiin maa- ja metsätalousministeriön vetämälle porolukutyöryhmälle tuotetut osaraportit sekä esitetyt suositukset laidunten käytön ja porotalouden kestävyyden edistämiseksi.
Hankkeessa tarkasteltiin poromäärien vähennysten, laidunkierron järjestämisen ja laidunmetsien ikärakenteen muutosten vaikutuksia jäkälälaidunten elpymisnopeuteen sekä poronhoidon tuottavuuteen ja tuloihin. Myös poronlihantuotannon kannattavuuden eroja ja siihen vaikuttavia tekijöitä vertailtiin. Hankkeessa koottiin myös yhteen tämän hetkistä tutkimustietoa porojen laidunnuksen vaikutuksista laidunten ekologiseen tilaan ja maaperän hiilivarastoihin. Tämän lisäksi tarkasteltiin poronhoidon sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyyteen vaikuttavia tekijöitä.
Porojen laidunnuksen ohella myös metsätalous, maankäyttö ja ilmastonmuutos vaikuttavat yhä enemmän talvilaidunten määriin, tilaan ja käytettävyyteen. Samalla useat laitumista, ympäröivästä yhteiskunnasta ja poronhoitohoitomenetelmistä riippuvat tekijät heijastuvat poronhoidon kestävyyden osa-alueisiin. Metsätalouden ja maankäytön vähentäessä, heikentäessä ja pirstoessa parhaita laidunalueita, laidunten kestävä käyttö myös poronhoidossa tulee entistä vaikeammaksi.
– Porolaitumilla tapahtuneita muutoksia ja niiden seurauksia tulee tarkastella huomioimalla kokonaisvaltaisesti kaikki ne tekijät, jotka muuttavat laidunympäristöjä, toteaa hankkeen vetäjä, Luken erikoistutkija Jouko Kumpula.
Porojen laidunnus kuluttaa erityisesti jäkäliköitä ja karumpia luontotyyppejä, mutta toisaalta hillitsee ilmastonmuutoksen aiheuttamaa tunturialueiden pensoittumista. Ravinteisilla luontotyypeillä laidunnus puolestaan edistää biologista monimuotoisuutta. Porojen laidunnus ei näytä vähentävän maaperän hiilivarastoja metsä- ja tunturialueilla.
Raportti: Kestävä biotalous porolaitumilla -hankkeen osaraportit, johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset
Kuva: Jouko Kumpula
Lisätietoja:
Erikoistutkija Jouko Kumpula
Luonnonvarakeskus
jouko.kumpula(at)luke.fi, 029 532 7822
Vanhempi tutkija Sirpa Rasmus
Arktinen keskus, Lapin yliopisto
sirpa.rasmus(at)ulapland.fi, 040 528 2585
Vanhempi tutkija Sari Stark
Arktinen keskus, Lapin yliopisto
sari.stark(at)ulapland.fi, 040 484 4254
Yliopistotutkija Minna Turunen
Arktinen keskus, Lapin yliopisto
minna.turunen(at)ulapland.fi, 040 539 1182