Charter on mittava EU Horizon2020 -hanke, joka on ollut käynnissä vuodesta 2020 asti. Sen päätavoitteena on ollut edistää arktisten yhteisöjen sopeutumiskykyä muutoksiin ilmastossa ja luonnon monimuotoisuudessa.

Samalla hanke on selvittänyt, miten sen keskeisiä tutkimusteemoja käsitellään erilaisissa raporteissa, selvityksissä ja politiikkadokumenteissa. Tätä käsittelevä tutkimus on juuri julkaistu arvostetussa One Earth -julkaisussa.

Tutkijat vertailivat erilaisia arktisia arviointiraportteja ja politiikkaa ohjaavia linjauksia. Tarkoitus oli selvittää, miten näissä dokumenteissa käsitellään pohjoisen alueen maankäyttöä, luonnon monimuotoisuutta, ilmastonmuutosta sekä paikallisia yhteisöjä ja elinkeinoja, kaikkia yhdessä. Eli miten käsitellään näiden asioiden monimutkaisia linkityksiä, ei niinkään asioita itsessään.

– Arktiselta alueelta on tehty valtava määrä päätöksentekijöille suunnattuja raportteja tuoreimmasta tieteellisestä tutkimuksesta. Joku on sanonut, että koko maailmassa arktisella alueella on tehty eniten selvityksiä asukasta kohti, kertoo tutkija Sirpa Rasmus Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta.

Selvitysten lisäksi on olemassa lukuisten eri tason toimijoiden tekemiä arktisia strategioita ja toimintaohjelmia. Näistä tutkijat valikoivat 80 dokumenttia Charter -hankkeen tutkimusalueen mukaan. 

– Meitä kiinnosti se, tarkastelevatko tällaiset raportit ja politiikkaa ohjaavat linjaukset monimutkaisia ja suuria kysymyksiä erillisinä asioina vai yhteenliittyvinä ja toisiinsa kytkeytyneinä muutosvoimina, jollaisia ne oikeasti ovat, Rasmus jatkaa.

Taustalla on Rasmuksen mukaan se, että on tärkeää ymmärtää, miten asioita käsitellään "oikeassa maailmassa", hallinnon ja politiikan pelikentillä. Tutkimuksen tekemisen yksi tavoite on vaikuttaa päätöksentekijöihin ja saada aikaan pieniä askeleita kohti parempaa.

Paikallisyhteisöjen rooli jää varjoon

Nopeasti muuttuvassa ympäristössä arktisen alueen yhteisöt ja elinkeinot ovat haavoittuvia. Rasmuksen mukaan niillä on kuitenkin myös potentiaalia vaikuttaa laajasti ilmastonmuutoksen hillintään ja luontokadon pysäyttämiseen, kunhan mahdollisuudet tunnistetaan ja tunnustetaan.

Pohjoisen erilaiset maankäyttötavat vaikuttavat suuresti perinteisten elinkeinojen kuten poronhoidon toimintaedellytyksiin. Kuva: Matti Kantola. 

Tekstejä tarkastelleiden tutkijoiden mielestä arktisen alueen tulevaisuuteen kaikkein eniten vaikuttavien seikkojen keskinäisiä yhteyksiä ymmärretään jo melko hyvin. 

– Dokumenteista löytyi jopa yllättävän paljon "nexus-ajattelua", eli yllä mainittujen asioiden käsittelyä toisiinsa liittyvänä kokonaisuutena. Kuitenkin tiettyjä linkityksiä painotettiin vahvemmin kuin toisia, Rasmus toteaa.

Tutkijat havaitsivat isoja eroja myös siinä, mihin suuntaan vaikutuksia ajateltiin olevan, tai nähtiinkö esimerkiksi ilmasto ja luonnon monimuotoisuus molempiin suuntiin vuorovaikuttavina asioina. 

– Erityisesti silmiinpistävää oli, miten harvoin paikalliset yhteisöt ja elinkeinot nähtiin sellaisina toimijoina, joilla on mahdollisuutta ja valtaa vaikuttaa näihin muihin isoihin kysymyksiin. Kuitenkin monet perinteiset elinkeinot vaikuttavat vahvasti elinympäristöönsä ja käyttävät maata laajalti. Samalla tavoin "uhrin" asemassa nähtiin olevan luonnon monimuotoisuus, Rasmus kertoo.

Millaisia johtopäätöksiä ja ohjeistusta tutkijat antavat jatkossa laadittaville politiikkasuosituksille?

– Ajatuksemme on, että päätöksenteko ja muutokseen tähtääminen onnistuvat paremmin, jos asiat ymmärretään ja niitä käsitellään kokonaisuutena, ei erillisinä asioina. Tällainen kokonaisvaltaisempi hallinta vaatisi paljon nykyistä enemmän ymmärrystä ja kommunikointia yli sektori- ja valtiorajojen sekä paikallisen tason kanssa. Kaikki tämä kuulostaa nykyisessä tilanteessa melko utopistiselta, mutta on silti tavoittelemisen arvoista, Rasmus toteaa.

Policy documents considering biodiversity, land use, and climate in the European Arctic reveal visible, hidden, and imagined nexus approaches
One Earth, Volume 7, Issue 2, 16 February 2024, Pages 265-279