Kuva: Nico Vera-Ortiz

Nature Communications -lehdessä julkaistu uusi tutkimus paljastaa, että etelämantereen jääpeitteen alla virtaavalla vedellä, niin sanotulla subglasiaalisella vedellä, on paljon suurempi merkitys jään katoamiseen kuin nykyisissä malleissa oletetaan.  

Etelämantereen jäätikönalaiset vesivirrat ovat peräisin jäätikön pohjan sulamisesta, jossa se hiertyy kallioperää vasten.  

Tietokonemallit, joita käytetään Antarktiksen jääpeitteen tulevia muutoksia koskevien ennusteiden laatimiseen, eivät ota huomioon jäätikön alaista vettä ohjaavia fysikaalisia prosesseja, vaan tekevät oletuksia sen ominaisuuksista.   

– Vertailemalla suoraan näitä eri oletuksia yhdessä mallissa, havaitsimme, että ennusteet voivat vaihdella kolminkertaisesti. Tutkimuksessamme korostetaan, miten nämä jäätikön alaista vettä koskevat oletukset — erityisesti lähellä jäätikön reunaa, jossa pohjakerrostunut jää muuttuu kelluvaksi — vaikuttavat voimakkaasti merenpinnan nousua koskeviin ennusteisiin, sanoo Rupert Gladstone, joka on yksi artikkelin kirjoittajista.  

Tuoreen tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja Chen Zhao sanoo, että ilman realistista kuvaa subglasiaalisen veden kehittyvistä ominaisuuksista mallit saattavat huomattavasti yli- tai aliarvioida jään katoamisen riskejä ja keikahduspisteiden — eli kriittisten raja-arvojen, joissa jään katoaminen muuttuu pysäyttämättömäksi — ajoitusta.  

– Kun etsimme ratkaisuja merten pintojen nousuun, jääpeitteen alla virtaavan veden sisällyttäminen jääpeitemalleihin on tärkeämpää kuin koskaan, tutkijat toteavat. 

 

Vapaasti luettavissa oleva tutkimusartikkeli: Subglacial water amplifies Antarctic contributions to sea-level rise,  Nature Communications 16, Article number: 3187 (2025).  

 

Lisätietoja: 

Rupert Gladstone, Yliopistotutkija 
Arktinen keskus, Lapin yliopisto 
rupert.gladstone(@)ulapland.fi