Tutkimuksen mukaan merenpinnan kohoaminen on ilmastonmuutoksen välittömimpiä seurauksia. Viimeisimpien ennusteiden mukaan merenpinta nousee yhdestä kahteen metriä vuoteen 2100 mennessä, ja se vaikuttaa satojen miljoonien ihmisten elämään. Merenpinnan korkeuden vaihtelu johtuu ennen kaikkea maapallon lämpötilan vaihtelusta. Korkeus muuttuu vuosisadan viiveellä, sillä valtameret lämpenevät, jäät sulavat ja jäätiköt kasvavat hitaasti.

- Lämpötilan muutokset johtuvat luonnollisesta vaihtelusta eli maahan päätyvän auringon säteilyn muutoksista sekä vulkaanisista purkauksista, jotka vähentävät maahan tulevaa auringon säteilyä ja siten viilentävät ilmastoa. Lisäksi muutokset johtuvat ihmisen toiminnasta, kuten esimerkiksi kasvihuonekaasuista, jotka lämmittävät ilmastoa ja saasteaerosoleista, jotka viilentävät ilmastoa, tutkimusprofessori John Moore sanoo. 

- On kiistelty siitä, mikä on maapallon lämpötilan luonnollisen vaihtuvuuden ja ihmisen aiheuttamien muutosten välinen suhde. Siksi emme määritelleet globaalia lämpötilaa, vaan tarkastelimme valtamerien pinnan korkeutta sekä yksittäisiä tekijöitä viimeisten tuhannen vuoden aikana, Moore lisää.

Tutkimuksessa selvisi, että 1800-luvun alkuun asti merenpinnan korkeuden vaihtelu on pääosin johtunut vulkaanisesta toiminnasta ja auringosta. Viimeisten 200 vuoden aikana merenpinnan nousu on johtunut lähinnä ihmisen toiminnasta.

- 1900-luvulla luonnolliset tekijät ovat aiheuttaneet vain neljän senttimetrin nousun, mikä on 25 prosenttia merenpinnan kokonaisnoususta. Loput 14 cm johtuu hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen nopeasta lisääntymisestä. Tämä lisääntyminen on vaikuttanut enemmän kuin vulkaaniset purkaukset, jotka ovat johtaneet seitsemän senttimetrin nettoalenemiseen verrattuna tasoihin, jotka vallitsisivat siinä tapauksessa, että 1900-luvulla ei olisi tapahtunut lainkaan purkauksia.  On mahdollista, että ihminen vaikutti merenpinnan tasoon jo kauan ennen mittavia teollisuuden kasvihuonekaasupäästöjä muuttamalla maailmanlaajuisesti maankäyttötapoja ja maanviljelyskäytäntöjä, Moore sanoo.

Tutkimus on tehty suomalaisten, kiinalaisten, englantilaisten ja tanskalaisten tutkijoiden kansainvälisenä yhteistyönä ja tulokset julkaistaan kansainvälisessä Geophysical Research Letters -tiedelehdessä.

Sininen käyrä osoittaa merenpinnan korkeuden vaihtelun viimeisten 1 000 vuoden aikana huomioiden sekä luonnolliset että ihmisestä johtuvat tekijät. Vaaleanpunainen viiva osoittaa vaihtelun, joka johtuu pelkästään luonnollisista tekijöistä. Sisennetyssä kuvassa on viimeaikaisin kehitys. Musta käyrä kuvaa havaittua globaalia merenpinnan tason vaihtelua vuorovesimittausasemien tietojen mukaan.

Lisätietoja: 
Tutkimus on piakkoin nähtävissä tässä osoitteessa: http://www.agu.org/journals/pip/gl/2009GL040216-pip.pdf 

John Moore, tutkimusprofessori, Arktinen keskus, Lapin yliopisto; Thule-instituutti, Oulun yliopisto, jmoore@ulapland.fi & Chief Scientist, College of Global Change and Earth System Science, Beijing Normal University, Beijing, China.  +86-13521460942 john.moore.bnu@gmail.com, http://kaares.ulapland.fi/home/hkunta/jmoore/johnpage.htm
Svetlana Jevrejeva, valtameritutkija, Proudman Oceanographic Laboratory, Liverpool, UK, sveta@pol.ac.uk, Tel: +44 (0) 151 795 4800, http://www.pol.ac.uk/home/staff/?user=JevreSvet  
Aslak Grinsted, geofyysikko, PhD. Centre for Ice and Climate, Niels Bohr Institute at the University of Copenhagen, +45 3138-0716, ag@glaciology.net
www.glaciology.net