Uusia suosituksia porojen talviruokintaan

21.4.2011
   

Arktisessa keskuksessa tehdyn tutkimuksen perusteella porojen talviruokinnan haitat juontuvat usein maastoon jääneestä rehusta. Rehun laatu on avaintekijä niin lisäruokinnan kustannusten kuin ympäristövaikutustenkin kannalta.

   
Monitieteisessä Poron ravinto ja lisäruokinta muuttuvassa ilmastossa -projektissa (2008–2010) tutkijat ja poronhoitajat tuottivat yhdessä uutta tietoa porojen talviruokinnan hyvistä toimintatavoista. Projekti toteutettiin Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa. Siihen osallistuivat myös Metsäntutkimuslaitos sekä Hammastunturin, Oraniemen ja Kuukkaan paliskunnan poronhoitajat.

Tutkimukset osoittivat, että porojen talvisen lisäruokinnan aiheuttamat kasvillisuusmuutokset määräytyvät mm. ruokintapaikkojen käyttöasteen, alueen luontotyypin sekä poronhoitoon ja lisäruokintaan liittyvien käytänteiden mukaan. Tulokset perustuvat Hammastunturin paliskunnassa tehtyyn lisäruokintakokeeseen sekä vanhojen porotarhojen ja piha-aitauksen kasvillisuuskartoituksiin.

Tehokkain keino ehkäistä haitallisia vaikutuksia on ennaltaehkäisy. Se edellyttää aktiivista yhteistyötä eri toimijoiden kesken, porojen lisäruokintaan liittyvää ohjeistusta ja koulutusta, poron rehun tuotantomenetelmien kehittämistä sekä ympäristöön kohdistuvien vaikutusten seurantaa.

Monet porojen talvisen lisäruokinnan aiheuttamista haitoista ovat seurausta maastoon jääneestä syömättömästä rehusta. Syömättä jäävän rehun määrää voidaan vähentää tuottamalla mahdollisimman hyvälaatuista, varhaisessa vaiheessa korjattua, lehtevää ja sulavaa poronrehua, jonka korsipitoisuus on alhainen.

Ruokintasuosituksia ovat mm. rehun jako pienissä erissä tai ruokinta-annostelijoiden käyttö. Maastoruokintaa tulisi ohjata porojen kokoamispaikkojen läheisyyteen sekä alueille, joiden luontotyyppi ei ole erityisen herkkä. Sekä maasto- että tarharuokinnasta syntyneet jätteet on kerättävä pois viimeistään keväällä. Lisäksi poronhoitoalueelle tulisi perustaa pitkäkestoinen seurantapisteiden verkosto, joka käsittäisi erityisesti suojelualueilla sijaitsevia porojen maastoruokintapaikkoja.

Nykyisin vain pieni osa poroista laiduntaa talven ajan pelkästään luonnonravinnon varassa. Porojen talviruokinta sekä maastoon että tarhaan on lisääntynyt voimakkaasti, koska talviset luonnonlaitumet ovat vähentyneet ja niiden kunto on heikentynyt. Myös muuttuva ilmasto heikentää poron talviravinnon saatavuutta.

Poron ravinto ja lisäruokinta muuttuvassa ilmastossa -projektia ovat tukeneet maa- ja metsätalousministeriö ja Kinnusen Mylly Oy.

Lisätietoja:
Erikoistutkija, FT, dosentti Minna Turunen, p. 040 5391182, minna.turunen(at)ulapland.fi

Julkaisu: Turunen, Minna & Vuojala-Magga, Terhi (2011). Poron ravinto ja talvinen lisäruokinta muuttuvassa ilmastossa. Arktisen keskuksen tiedotteita 56. 55 s. (pdf)

Tiedote/LaY/AK/ML

 
 
Lisää uutisia