Lapin yliopiston Arktisen keskuksen, Itä-Suomen yliopiston ja brittiläisen Oxfordin yliopiston tutkijat ovat kartoittaneet sadantuhannen neliökilometrin laajuisen alueen Euraasian luoteistundralla, joka ulottuu Fennoskandiasta Länsi-Siperiaan. Tutkimuksen aineisto käsittää kasvillisuusselvityksiä, kenttä- ja laboratoriotyössä hankittua dataa, satelliittikuvia ja paikallisten poronhoitajien havaintoja. Tutkimusraportti on julkaistu Nature Climate Change -lehden uusimmassa numerossa.
Tutkimus osoittaa, että 10–20 prosenttia matalan pajukon ja lepikon alueista on kasvanut yli kaksimetriseksi puustoksi viimeksi kuluneiden 30–40 vuoden aikana. Ilmaston muuttumisen vaikutuksia metsän kasvuun tarkastelleet aiemmat mallit ovat esittäneet, että koko arktisen tundran muuttuminen metsäksi lisäisi maailmanlaajuista lämpenemistä 1–2 asteella tämän vuosisadan loppuun mennessä.
– Havaitun muutoksen nopeus ja laajuus ovat paljon suurempia kuin oletimme, sanoo tutkimusta johtanut Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkimusprofessori Bruce Forbes.
– Aikaisemmin on ajateltu, että tundralle leviää eteläisemmän havumetsävyöhykkeen puustoa sitä mukaa, kun arktinen ilmasto lämpenee. Sellainen prosessi saattaa viedä vuosisatoja. Mutta me olemme havainneet, että tundralla jo olevat pusikot ovat muuttumassa puiksi vain muutamassa vuosikymmenessä, sanoo Oxfordin yliopiston tutkija, tohtori Marc Macias-Fauria.
Näkymä Uralin vuoriston pohjoisilta juurilta Jamalin niemimaalta.
Pajupusikoissa ja -puissa on harmaan metallinsävyinen latvusto. Lepän
tummanvihreät latvustot erottuvat selvästi pajuista ja muusta tundran
kasvustosta. Alueen nenetsit ovat havainneet pensaston kiihtyvän kasvun,
jonka seurauksena he ovat joutuneet sopeuttamaan poronhoidon
käytäntöjään. Kuva: Bruce Forbes
Muutos pusikosta metsäksi on merkittävää, koska se muuttaa lumipeitteen heijastusvaikutusta eli maan pinnalta takaisin heijastuvan auringon valon määrää. Yleensä arktisella alueella pusikko on keväisin ja syksyisin valkean, heijastavan lumipatjan peitossa. Mutta puut ovat kyllin korkeita noustakseen lumipatjasta esiin, jolloin ne muodostavat tummempaa ja valoa imevää pintaa. Auringon säteilyn kasvava imeytyminen on omiaan kiihdyttämään globaalimuutosta, sillä se saa jo muutenkin lämpenemässä olevan arktisen ilmaston lämpenemään entistä nopeammin. Uudet ”metsät” ovat jo vaikuttaneet siihen, kuinka poronhoitajat liikkuvat näillä alueilla.
– Tutkittu alue on tietysti vain pieni osa koko valtavasta arktisesta tundrasta, ja se on aluetta, joka jo on lämpimämpää kuin muu arktinen alue, mahdollisesti Golf-virran tuoman lämpimän ilman ja veden vaikutuksesta. Tämä näyttää kuitenkin olevan ennusmerkki, joka osoittaa, mitä todennäköisesti tapahtuu muuallakin arktisella alueella lähitulevaisuudessa, jos lämpenevä kehitys jatkuu, Macias-Fauria sanoo.
Suomalais-brittiläistä tutkimusryhmää johti Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkimusprofessori Bruce Forbes. Tutkimusartikkelia ovat kirjoittaneet myös Marc Macias-Fauria Oxfordin yliopistosta ja Pentti Zetterberg ja Timo Kumpula Itä-Suomen yliopistosta. Nature Climate Change -lehdessä sunnuntaina 3.6. julkaistu artikkeli on nimeltään ”Eurasian Arctic greening reveals teleconnections and the potential for structurally novel ecosystems”.
Kameran linssi merkitsee yksittäisen noin 120-vuotiaan pajupensaan
(Salix lanata) Mordy-yakha joen rantapenkereellä Jamalin niemimaalla
Venäjällä. Tämän 2,5-metrisen puun vuosirenkaat kertovat
kesälämpötilojen ja kasvun hyvin läheisestä suhteesta ja osoittavat
kasvun kiihtyneen merkittävästi viime vuosikymmeninä. Kuva: Bruce
Forbes.
Lisätiedot:
Tutkimusprofessori Bruce Forbes, Lapin yliopiston Arktinen keskus, p. 040 847 9202, bruce.forbes(at)ulapland.fi
Tiedote / Lapin yliopisto / Arktinen keskus / Markku Heikkilä |