(Luscinia svecica)
Lapin satakielenä tunnettu sinirinta pesii Euraasiassa. Suomessa se pesii vain Metsä- ja Tunturi-Lapin pohjoisosien kosteissa tunturikoivikoissa ja puronvarsilla. Lajilla on useita alalajeja, joista Euroopassa pesii neljä. Skandinavian sinirinnat talvehtivat kaukana, jopa 5 000 kilometrin päässä Kaakkois-Aasiassa. Kannanvaihtelut ovat suuria: Suomessa arvioidaan pesivän vuosittain
30 000 – 80 000 sinirintaparia. Laji on taantunut viime vuosina merkittävästi, ja ilmaston lämpeneminen onyksi mahdollinen vähentymisen selittäjä. Toisin kuin useimmat muut laulutaiturit, sinirinta on värikäs ja helposti tunnistettava lintulaji.
Sinirinnan kansanomaiset nimet viittaavat lajin taituruuteen laulajana. Kilpisjärven sinirintojen on todettu matkineen liki viittäkymmentä lintulajia. Sinirinnan ääntelyrepertuaariin kuuluu lisäksi lukuisia mekaanisen kuuloisia ääniä, kuten kellon raksutusta. Saamelaisalueella uskottiin muinoin, että linnun kaulassa olisi kello, minkä takia sitä nimitettiin kellolinnuksi. Sinirinta on Lapin maakuntalintu. Rengastusaineistojen perusteella lajin on todettu olevan uskollinen sekä pesäpaikalleen että muuttoaikaisille levähdysalueilleen. Sinirinta on hyönteissyöjä, joka saapuu Lappiin vasta toukokuun loppupuolella.
Teksti: Jukka Jokimäki & Marja-Liisa Kaisanlahti-Jokimäki
Lue lisää sinirinnasta:
Lentävä Arktis -etusivulle.