(Picoides tridactylus)
Pohjantikan tieteellinen nimi viittaa siihen, että lajilla on vain kolme varvasta. Pohjantikka poikkeaa muista tikoistamme myös siinä, että vanhalla koiraalla ei ole päässään punaista väriä vaan keltaista. Levinneisyysalue kattaa Euraasian ja Pohjois-Amerikan. Suomessa laji esiintyy koko maassa lukuun ottamatta pohjoisinta Tunturi-Lappia. Nykytiedon mukaan Suomessa pesii noin 25 000 pohjantikkaparia. Laji on paikkalintu, tosin joinakin vuosina nuoret linnut lähtevät vaellukselle. Syksyllä näitä yksilöitä voi havaita esimerkiksi puunkeräyslansseilla.
Pohjantikka suosii kuusivaltaisia metsiä, joissa on paljon lahoavaa puuaineista. Molemmat sukupuolet rummuttavat nokallaan. Pohjantikka kovertaa joka vuosi uuden pesäkolon, joten lajista on hyötyä sellaisille kolopesijöille, jotka eivät pysty sitä itse tekemään. Pesimäaikana emojen havaitseminen on vaikeaa, mutta niiden alati ruokaa kerjäävät poikaset paljastavat helposti pesäpuun sijainnin. Pohjantikan pääasiallista ravintoa ovat kovakuoriaisten toukat, joita se etsii etenkin lahoavista kuusista. Kuoritut kuusenrungot ovatkin varsin varma merkki siitä, että alueella on pohjantikkoja.
Teksti: Jukka Jokimäki & Marja-Liisa Kaisanlahti-Jokimäki
Lue lisää pohjantikasta:
Kuuntele pohjantikan koputtelua:
Lisää nauhoituksia pohjantikan ääntelystä voit kuunnella xeno-canto.org palvelussa.
Lentävä Arktis -etusivulle.