(Poecile cinctus)
Pikkuruinen lapintiainen on pohjoisten havumetsien lintulaji, jota tavataan Euraasian pohjoisosien lisäksi myös Alaskassa. Suomessa lajin esiintymisen eteläraja noudattelee Taivalkoski–Rovaniemi–Kolari-linjaa. Suomessa pesii noin 50 000 – 100 000 lapintiaisparia. Kanta on taantunut viime aikoina, ja laji on listattu uusimmassa uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettäväksi. Pienikokoiseksi lajiksi lapintiaisen reviiri on suuri, jopa neliökilometrin kokoinen. Lapintiainen on paikkalintu, mutta silloin tällöin syksyisin nuoria yksilöitä vaeltaa ravinnon perässä aina Etelä-Suomeen saakka. Nuorten yksilöiden vaellukset ylläpitävät geenivirtaa eri populaatioiden välillä.
Lapintiainen on sopeutunut elämään pohjoisessa monin tavoin. Syksyllä laji varastoi valtavia määriä siemeniä talven varalle. Lapintiainen pystyy alentamaan ruumiinlämpöään lämmönhukan vähentämiseksi, ja se voi yöpyä tarvittaessa lumikiepissä. Syksyisin ja talvisin laji liittyy usein tiaisten sekaparviin. Lapintiainen on tuttu vierailija lintulaudoilla, ja varsin pelottomana lajina se voi tulla hakemaan ruokaa jopa ihmisen kädestä. Rengastusaineistojen mukaan pitkäikäisen lapintiaisen ikäennätys Suomessa on lähes kymmenen vuotta.
Teksti: Jukka Jokimäki & Marja-Liisa Kaisanlahti-Jokimäki
Lue lisää lapintiaisesta:
Lentävä Arktis -etusivulle.