(Perisoreus infaustus)
Kuukkelia on aikoinaan pidetty sielunlintuna, sillä kuolleen metsämiehen sielun oletettiin siirtyvän kuukkeliin. Laji on pohjoisen havumetsävyöhykkeen eli taigan paikkalintu, joka vain ani harvoin siirtyy yli kymmenen kilometrin päähän reviiriltään. Viime aikoina kuukkelikannat ovat taantuneet etenkin Etelä-Suomessa, ja laji on luokiteltu uusimmassa uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäväksi. Nykyisin Suomessa pesii noin 40 000 – 80 000 kuukkeliparia.
Kuukkeli on pariuskollinen ja aloittaa pesintänsä varhain keväällä, usein jopa lumiseen aikaan. Lintu vuoraa pesänsä lämpimäksi esimerkiksi naavalla ja höyhenillä. Edelliskesän poikaset voivat auttaa kuukkelipariskuntaa pesinnässä tai laji voi jopa adoptoida vieraita poikaisia. Tällainen käyttäytyminen on lintulajeilla erittäin harvinaista. Syksyllä kuukkelit varastoivat ravintoa talven varalle esimerkiksi kätkemällä sieniä naavaisiin kuusiin. Keskitalvella kuukkelit liikkuvat erittäin vähän ja vaikuttavat uteliailta metsässä kulkijoita kohtaan. Lapin hiihtokeskusten hiihtolatujen taukopakoille voi parhaimmillaan kertyä parikymmentä kuukkelia hakemaan ruokaa jopa ihmisen kädestä. Kuukkeli on pitkäikäinen laji. Rengastustietojen mukaan vanhin Suomessa elänyt kuukkeli oli yli 13-vuotias.
Teksti: Jukka Jokimäki & Marja-Liisa Kaisanlahti-Jokimäki
Lue lisää kuukkelista:
Lentävä Arktis -etusivulle.