(Tetrao urogallus)
Metson päälevinneisyysalue kattaa Euraasian havumetsävyöhykkeen. Keski-Euroopassa lajia tavataan pääasiassa vuoristoseuduilla. Suomessa metso esiintyy koko maassa lukuun ottamatta pohjoisinta Tunturi-Lappia. Meillä arvioidaan pesivän noin 250 000 metsoparia. Pari on käsitteenä tosin metson kohdalla hieman harhaanjohtava, sillä koiras ja naaras eli koppelo kohtaavat lähinnä vain huhti-toukokuun vaihteen ryhmäsoidinpaikoilla. Soitimella muutama harva kukko hedelmöittää pääosan naaraista. Isot metsokukot voivat painaa jopa neljä kiloa, mutta naaraiden paino yltää vain puoleen tästä. Metso on tärkeä riistalaji, tosin kannan vähetessä metson metsästystä on tarvittaessa alueellisesti rajoitettu.
Silloin tällöin keväisin tavataan niin kutsuttuja hulluja metsoja, jotka käyvät soidinhuumassaan ihmisenkin kimppuun. Ilmiötä on selitetty metsojen alkuperäisten soidinpaikkojen katoamisella ja pirstoutumisella. Metso on paikkalintu, joka harvoin siirtyy pitkiä matkoja vakituisilta elinalueiltaan. Lapissa pisimmät siirtymät ovat rengastustietojen mukaan olleet noin 15 kilometrin mittaisia. Talvella metsot säästävät energiaa liikkumalla vain vähän. Niiden talvinen ruokavalio koostuu pääosin mäntyjen neulaista.
Teksti: Jukka Jokimäki & Marja-Liisa Kaisanlahti-Jokimäki
Lue lisää metsosta:
Lentävä Arktis -etusivulle.