(Eudromias morinellus)
Keräkurmitsa pesii Pohjois-Skandinaviasta Siperiaan asti ulottuvalla vyöhykkeellä. Lisäksi lajia esiintyy pesimäaikaan myös Alpeilla ja Skotlannin nummilla. Pesimäalueekseen keräkurmitsa kelpuuttaa tunturilakien variksenmarja- ja jäkälänummet, joten lajia tavataan Suomessa vain Tunturi-Lapissa. Eteläisimmät parit pesivät Saariselän, Ylläksen ja Värriön alueella. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 500 – 3 000 paria. Keräkurmitsan, kuten myös monen muun tunturilintulajin, esiintymisalue on supistunut viime vuosikymmeninä ja Suomessa parimäärät ovat vähentyneet. Yhdeksi mahdolliseksi taantumisen syyksi on esitetty ilmaston lämpenemistä. Keräkurmitsa on luokiteltu uusimmassa Suomen uhanalaisuuslistauksessa vaarantuneeksi lintulajiksi.
Lintu liikkuu maan pinnalla välillä juosta kipittäen ja välillä pysähtyen. Hautovat linnut ovat usein hyvin pelottomia ja antavat jopa koskettaa itseään. Toisinaan emot näyttelevät siipirikkoista harhauttaen mahdollisen pedon pois pesän tai poikasten lähettyviltä. Keräkurmitsan sukupuoliroolit ovat käänteiset: koiras huolehtii poikasista naaraan sijaan. Naaras on myös höyhenpuvultaan koirasta koreampi. Lisäksi keräkurmitsanaaras saattaa pariutua useamman koiraan kanssa. Laji talvehtii Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä.
Teksti: Jukka Jokimäki & Marja-Liisa Kaisanlahti-Jokimäki
Lue lisää keräkurmitsasta:
Lentävä Arktis -etusivulle.