Kotka (Kuva: J. Luhta)

Matkailukeskusten vaikutukset maakotkan reviirin asuttamiseen ja pesimämenestykseen Pohjois-Suomessa

Maakotka (Aquila chrysaetos) pesii harvalukuisena pohjoisen pallonpuoliskon vuoristo- ja tunturialueilla sekä erämaametsissä. Euroopassa maakotka luokitellaan suojelutilanteeltaan lajiksi, jonka maailmanlaajuinen levinneisyys ei ole painottunut Eurooppaan, mutta jonka suojelutaso on epäsuotuisa. Suomessa maakotka luokitellaan vaarantuneeksi lajiksi. Lintu kuuluu Euroopan Unionin lintudirektiivilajeihin.

Maakotka ei pesi ihmistoiminnan läheisyydessä. Laji on herkin häiriöille juuri ennen munintaa ja muninnan aikana. Suomessa maakotkan lisääntymiskausi alkaa helmikuussa. Pohjoisten matkailukeskusten kiivain sesonki laskettelijoineen, hiihtäjineen ja kelkkailijoineen ajoittuu samalle kaudelle. Ihmistoiminta voi aiheuttaa maakotkan pesän hylkäämisen. Riski munien ja poikasten petojen saaliiksi joutumiseen, poikasten ruokinnan häiriintymiseen ja edelleen poikaskuolleisuuden nousuun kasvaa .

LANDSCAPE LAB -hankkeen LABECO -osatehtävässä tarkasteltiin Pohjois-Suomessa sijaitsevien matkailukeskusten läheisyyden vaikutusta maakotkien reviirin asuttamiseen ja pesimämenestykseen. Liki 140 kotkanreviirin pesintätietojen ja reviirien etäisyyksien tarkastelussa vuosilta 1990-2004 käytettiin apuna paikkatietojärjestelmää. Tutkimuksessa tarkasteltiin maakotkan pesimämenestystä myös suhteessa matkailukeskuksen kokoon ja käyttöasteeseen.

Maakotkan kohdalla matkailukeskuksen häiriövaikutus näyttäisi ulottuvan noin 10 kilometrin säteelle. Lähin kotkan pesäpuu sijaitsi keskimäärin vajaan 10 kilometrin ja lähin onnistunut pesintä hieman yli 10 kilometrin etäisyydellä matkailukeskuksesta. Reviirin asutustilanne ja lajin pesimämenestys vaihteli tutkimusvuosien ja matkailukeskusten välillä. Hiihtolatujen ja kelkkareittien määrän kasvu näytti vaikuttavan etenkin maakotkan reviirin asuttamiseen; tiheimpien reitistöjen vaikutusalueella reviirit jäivät asuttamatta.

Maakotka näyttää häiriöherkkänä lintulajina sopivan yhdeksi matkailun varhaisia luontovaikutuksia ilmentävistä lajeista. Maankäytön suunnittelussa tulisikin kiinnittää erityistä huomiota moottorikelkkareittien ja hiihtolatujen sijoittamiseen siten, ettei niistä aiheudu haittaa häiriöherkille lajeille.