Lapin matkailun sopeutuminen ilmastonmuutokseen

Matkailu perustuu Suomen Lapissa pitkälti luontoon ja luonnossa toteutettaviin ohjelmapalveluihin. Matkailu on elinkeinona kuitenkin monella tavalla haavoittuva, ja ilmastonmuutos on yksi tekijä, joka matkailun suunnittelussa on otettava huomioon. Pohjois-Suomen luonnon ja luontoon perustuvien elinkeinojen arvioidaan olevan erityisen herkkiä ilmastonmuutoksen vaikutuksille (Marttila ym. 2005). Vaikka Lapin matkailu on kehittynyt voimakkaasti tällä vuosituhannella, matkailun kausivaihtelu on edelleen voimakasta. Joulu on tärkeä sesonki, ja suurin osa ulkomaalaisista matkailijoista saapuu Lappiin marras- ja joulukuussa joulupukin ja talvisten aktiviteettien houkuttelemana (Lappi 2008). Joulusesonki on kuitenkin ilmastonmuutokselle kaikkein herkin ja ilmastonmuutoksen vaikutukset talvisesongin alussa konkretisoituvat ensimmäisenä etenkin Etelä-Lapissa.

Matkailuelinkeinon kyky sopeutua on erityisen tärkeää Lapissa, koska kaukana keskuksista sijaitsevilla alueilla matkailun merkitys on suhteellisesti suurin. Suomessa, kuten arktisella alueen eri hallinnon tasoilla yleensäkin, matkailun kehittämisen tärkeyttä korostetaan (Kaján 2013). Sekä Suomen kansallisessa matkailustrategiassa että Lapin matkailustrategiassa turismin katsotaan vaikuttavan positiivisesti aluekehitykseen ja matkailu nähdään yhtenä harvoista syrjäisten alueiden kasvavista elinkeinoista (Hakkarainen & Tuulentie 2008, 8).

Etenkin talvinen luontomatkailu on herkkä ilmasto-olosuhteille, ja eroja haavoittuvuudessa ja sopeutumiskyvyssä on alueellisesti ja aktiviteettikohtaisesti (Scott ym. 2003; Tervo 2008; Varley & Medway 2011). Ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän pohjoisessa talven sademääriä ja lyhentävän talvea sekä alku- että loppupäästä. Lapissa talvi lyhenisi vuosisadan loppuun mennessä arvioiden mukaan noin puolellatoista kuukaudella (Jylhä ym. 2009). Matkailun ja muiden elinkeinojen sopeutumisen kannalta lohduttavaa kuitenkin on, että skenaarioiden mukaan muutokset tapahtuvat pitkällä aikavälillä. Tämä antaa aikaa sopeuttaa matkailuelinkeino toimintaympäristön muutoksiin.

Monissa matkailukeskuksissa on jo aloitettu toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi. Rukan ja Pyhän ympäristöohjelma otettiin käyttöön jo vuonna 2008 ja Pyhä on ensimmäinen suomalainen hiilineutraali hiihtokeskus (Ruka 2011). Ylläs laski hiilijalanjälkensä vuonna 2009 (Travelcon 2009).

Metsäntutkimuslaitoksella toteutetussa Matkailun mahdollisuudet paikallisille yhteisöille Lapissa –hankkeessa (Kietäväinen, Tuulentie & Rovanperä, 2011; Kietäväinen & Tuulentie, 2013) todettiin, että lumeen ja jäähän tukeutuvat ohjelmapalvelut ja tuotteet koettiin Lapissa herkimmiksi ilmastonmuutokselle. Matkailutoimijat pitivät vuonna 2009 ilmastonmuutoksen suhteen haavoittuvimpana tuotteena joulumatkailua, joka on joutunut osin sopeutumaan syksyn lämpenemisen aiheuttamaan lumen puutteeseen. Joulun ympärille luodut ohjelmapalvelut liittyvät vahvasti lumeen. Lunta onkin tuotettu lumetuksella tai säilötty kesän yli ja kelkka- ja porosafareita siirretty vaihtoehtoiseen paikkaan. Toisaalta viime vuosina lumisuus ja alkutalven lumivarmuus on vaihdellut suuresti Lapin alueella. Matkailuyrittäjät pelkäävät median välityksellä maailmalle levinneen käsityksen, että Lapissa ei ole lunta, vaikka todellisuudessa lumipula on koskenut ajoittain Etelä-Lappia ja muualla Lapissa on ollut lunta. Yrittäjät ovat tutkimushaastatteluissa toivoneet, että etenkin matkanjärjestäjille välitettäisiin tietoa Lapin lumiolosuhteiden sisäisistä eroista, koska matkailu on hyvin imagoherkkä ala. (Kietäväinen, Tuulentie & Rovanperä, 2011; Kietäväinen & Tuulentie, 2013)

Yksi tärkeä sopeutumiskeino on matkailutuotteiden monipuolistaminen ja matkailun ympärivuotisuuden kehittäminen. Se on myös kestävän matkailukehityksen periaatteiden mukainen. (Kietäväinen & Tuulentie 2013.) Konkreettisina ratkaisuina on ehdotettu ympärivuotisia vaelluksia, sekä erilaisia teemallisia retkiä luontoon, esimerkiksi marjastusta, sienestystä ja kalastusta. Talviaikana revontulet ja muut taivaan ilmiöt sekä hiljaisuus voisivat olla matkailuvaltteja. Ruska-aika on kansainvälisten matkailijoiden suhteen vielä hyödyntämätön ajanjakso Lapissa. Kaiken kaikkiaan matkailuyrittäjät näkevät, että Lapin eksoottinen luonnonympäristö tulisi sinällään kääntää markkinointivaltiksi. Rauhaa ja yksinoloa hakevat matkailijat voivat löytää sitä Lapista ilmastosta riippumatta mihin vuoden aikaan tahansa. Luontomatkailuun voitaisiin liittää myös elementtejä uudenlaisesta, luontoon ja kiireettömyyteen liittyvästä luksuksesta. (Kietäväinen, Tuulentie & Rovanperä, 2011.)

Suomen matkailun kannalta keskeinen ilmastonmuutokseen liittyvä kysymys on, miten globaali ilmastonmuutos vaikuttaa Suomeen suuntautuviin matkailijavirtoihin niiltä alueilta, joiden kiinnostavuus on ilmastonmuutoksen myötä vähentynyt. Tuleeko Suomi olemaan matkailijavirtojen kohde vai väheneekö Suomeen kohdistuva matkailu ilmastonmuutoksen myötä? (Marttila ym. 2005).

Toisaalta kansainvälisesti Pohjois-Suomella on mahdollisuus hyötyä talvimatkailukohteena, mikäli Keski-Euroopan alppikohteiden lumivarmuus heikkenee nykyisestä ja matkailijat suuntaavat pohjoiseen, jossa lumivarmuus on toistaiseksi parempi. Pohjois-Suomen lumeen ja ulkoiluun perustuva talvimatkailu on kuitenkin pitemmällä aikavälillä altis ilmaston lämpenemiselle. Jo nyt lämpeneminen lyhentää lumisesonkia ja tekee sen alkamisen ja loppumisen ajoittumisen epävarmaksi. Talven lämpeneminen voi lisätä ulkoilumahdollisuuksia keskitalvella. Mikäli ilmasto-olot muuttuvat äärevämmäksi, ulkoiluaktiviteetteja on tuotteistettava uudella tavalla, mikä vaatii myös uudenlaista matkailullista infrastruktuuria. (Mähönen & Kankaanpää 2008.)

Kansainvälisesti arvioidaan, että suurimmalla osalla matkailuyrittäjistä tieto ilmastonmuutoksesta ja valmius sopeutumiseen ovat vähäisiä ja Suomen tilanteen arvioidaan olevan samansuuntainen. Ilmastonmuutos ja siihen sopeutuminen tulisikin integroida alueellisiin ja muihin matkailustrategioihin ja varmistaa tutkimustiedon kulku matkailuyrittäjille ja yksityisille toimijoille. Näin voidaan lisätä matkailun toimijoiden tietopohjaa ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja sopeutumisesta.

Lähteet

• Hakkarainen, Maria & Seija Tuulentie (2008) Tourism’s role in rural development of Finnish Lapland: Interpreting national and regional strategy documents. Fennia. International Journal of Geography 186(1): 3-13.
• Jylhä ym. 2009
• Kietäväinen, Asta, Tuulentie, Seija & Sinikka Rovanperä (2011) Lapin matkailun sopeutuminen ilmastonmuutokseen - Clim-ATIC -hankkeen työraportti. Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 194. 55 s.
• Kietäväinen, Asta & Seija Tuulentie (2013) Tourism strategies and climate change: rhetoric at both strategic and grassroots levels about growth and sustainable development in Finland. Journal of Sustainable Tourism 6: 845-861.
• Lappi (2008). Lapin matkailustrategia 2007-2010. Lapin liiton julkaisuja A22 7 2008, Rovaniemi.
• Marttila, Veikko, Granholm, Heikki, Laanikari, Jussi, Yrjölä, Tiia, Aalto, Aimo, Heikinheimo, Pirkko, Honkatukia, Juha, Järvinen, Heikki, Liski, Jari, Merivirta, Raija & Mikko Paunio (2005). Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia. MMM:n julkaisuja 1/2005, Helsinki. 276 s.
• Mähönen, Outi & Paula Kankaanpää (2008). Ilmastonmuutos ja sen vaikutukset Lapissa - koonti saatavilla olevista tutkimuksista ja selvityksistä. Julkaisematon dokumentti.
• Scott, Daniel, McBoyle, Geoff & Brian Mills (2003). Climate change and the skiing industry in southern Ontario (Canada): exploring the importance of snowmaking as a technical adaptation. Climate Research 23: 171-181.
• Tervo, Kaarina (2008). The Operational and Regional Vulnerability of Winter Tourism to Climate Variability and Change: The Case of Finnish Nature-Based Tourism Entrepreneurs. Scandinavian Journal of Hospitality and Tourism 8(4): 317–332.
• Varley, Peter & Dominic Medway (2011). Ecosophy and tourism: Rethinking a mountain resort. Tourism Management 32: 902-911.