Poroaitojen riistaturvallisuus
Toteutus: 2014-2015
Poroaitojen riistaturvallisuus –hanke selvitti yli vuoden mittaisella seurannalla tutkimukseen valikoitujen aitojen ja riistaeläinten vuorovaikutusta Lapin maakunnassa. Aitojen aiheuttamien haittojen vähentämistä tutkittiin merkintäkokeilla tutkimusaidoilla. Tutkittavat aidat valittiin Lapin maakunnassa siten, että saatiin mahdollisimman hyvä alueellinen kattavuus.
Tulosten mukaan nauhamerkinnöistä parhaiten törmäysten estämisessä toimii keltainen väri. Harusmerkinnällä on törmäyksiä vähentävä vaikutus. Merkinnän tihentäminen vähentää törmäyksien määrää entisestää.
Metsäkanalinnuista riekko, teeri ja metso ovat alttiita törmäämään aitaan. Merkinnällä pystyttiin vähentämään erityisesti riekkojen törmäyksiä. Käytetyistä aitatyypeistä vanhemman ns. aaltolanka-aidan todettiin olevan nykyisiä verkkoaitoja riistaturvallisemman.
Erityisesti nauhamerkintä näyttäisi myös ohjaavan hirviä ylittämään aidan nauhoittamattomilta osuuksilta. Merkitsemällä aita voidaan vähentää hirvien aidalle aiheuttamia vahinkoja ja näin pienentää aidan korjauskustannuksia.
Riistakameraseurannan mukaan useimmiten raato häviää aidan varresta korpin, näädän tai ketun toimesta. Varislinnut syövät ja höyhentävät raadot löytöpaikalle, kun taas nisäkäspedot ottavat raadon mukaansa kokonaisena ja siirtyvät syömään kauemmas aidasta. Tihennetty seuranta osoitti, että erityisesti talviaikana törmäyksiä jää havaitsematta.
Törmäyshavaintoja tehtiin eniten kuitenkin kesä- ja syyskuukausina. Osaltaan se johtuu siitä, että alkukesän havaintoihin sisältyy edellisen talven hankeen peittyneitä havaintoja, jotka paljastuivat lumen sulaessa. Alkusyksystä lintupoikueet hajoavat, linnut levittäytyvät uusille elinpiireille ja ihmisten liikkuminen lisääntyy, joten törmäysten suuri määrä alkusyksyllä vastaa ennakko-odotuksia.
Törmäysten määrä eri aitajaksoilla vaihteli suuresti. Syynä tähän lienee erot metsäkanalintupopulaation alueellisessa tiheydestä. Tutkimus toteutettiin riistakolmiolaskentojen mukaan laskevien lintukantojen aikana.
Käytetty LDPE-nauha ei kestä aukeilla paikoilla luonnonolosuhteita. Nauhoja tulisikin käyttää vain suojaisilla alueilla sekä nauhoituksia pitäisi pystyä huoltamaan. Ominaisuuksien kannalta harusmerkki soveltuu aidan merkitsemiseen hyvin ja sen teho metsäkanalintujen törmäyksiä vähentävänä merkintämenetelmänä on hyvä. Tihentämällä merkintää tehoa voidaan lisätä.
Kyselyyn vastaajat pitivät useimpia harus- ja nauhamerkintöjä vähintäänkin melko hyvin Suomen luonnonmaisemaan sopivina. Kyselyyn vastanneiden mielestä poroaitojen tulee olla riistaturvallisia ja useimmat vastaajista pitivät aidan riistaturvallisuutta tärkeämpänä kuin aidan ulkonäköä.
Poroaidoilla kohdatut poromiehet olivat kiinnostuneita hankkeesta ja kokivat hankkeen tärkeäksi. Poromiehet tunnistivat ongelman metsäkanalintujen ja aitojen yhteensovittamisessa, mutta toivoivat myös ratkaisujen löytymistä hirvien aidalle aiheuttamien vahinkojen minimoimiseksi.
Jatkotutkimuksilla tulisi edelleen selvittää yksityiskohtaisemmin aitojen merkitsemistapoja, jotta löydettäisiin kestävä, kustannuksiltaan edullinen ja tehokkaasti törmäyksiä vähentävä aidan merkitsemistapa. Lisäksi tarvittaisiin erityisesti paikkatietoanalyysiä törmäyspaikkojen ympäristön vaikutuksesta törmäyksien syntymiseen. Myös soidinpaikkojen merkitys törmäyksiä lisäävänä tekijänä pitäisi selvittää. Näin pystyttäisiin määrittelemään alueet, joilla törmäyksiä eniten tapahtuu ja siten kohdistamaan merkinnät oikeille alueille.
Tutkimus osoitti selkeästi aitamerkintöjen mahdollisuudet sekä metsäkanalintujen että hirvien aitatörmäyksiä vähentävänä menetelmänä. Tämä antaa hyvän pohjan suunnitella jatkotutkimuksia ja -toimenpiteitä.