ArCticles - Arctic Centre Papers

Suomen arktinen aika alkaa nyt

Markku_www.jpg

Markku Heikkilä
11.5.2017

Tänään ulkoministeri Timo Soini ottaa Alaskan Fairbanksissa vastaan Arktisen neuvoston puheenjohtajuuden. Kun Kalevaa luetaan aamupalapöydässä, Fairbanksin julkilausuman sisältö ei liene vielä tiedossa. Iltapalan äärellä se saattaa jo netistä löytyä.

Tällä kertaa poliittisella julkilausumalla kerrankin on väliä. Kaikki ilmastonmuutokseen liittyvä on Arktisen neuvoston työssä hyvin korkealla sijalla. Neuvosto toimii konsensusperiaatteella, eli asioista tarvitaan yksimielisyys.

Mikä on se arktista ilmastonmuutosta koskeva yksimielisyys, joka löytyy Yhdysvaltain nykyhallinnon ja muiden Arktisen neuvoston jäsenmaiden – Pohjoismaat, Kanada, Venäjä – välillä? Löytyykö sitä lainkaan? Yhdysvaltain ulkoministeri Rex Tillerson on paikalla Fairbanksissa, mutta varsinaisia arktisia linjauksia ei Trumpin hallinto ole tehnyt. Obaman kauden virkamiehet ovat jatkaneet työtään tietämättä, mikä maan uusi arktinen politiikka on.

Nyt alkavan Suomen puheenjohtajuuden ohjelmassa arktinen yhteistyö halutaan kytkeä kahteen globaaliin neuvottelutulokseen: Pariisin ilmastosopimukseen ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. On yhä mahdollista, että Yhdysvallat irtautuu Pariisin sopimuksesta.

Jos Arktinen neuvosto menettää konsensuksen ilmastokysymyksissä, se tuntuu isosti Suomen kauden tunnelmassa. Näin voi käydä matkan varrella, vaikka Fairbanksin papereihin taiottaisiin kaikille siedettävät sanakäänteet. Silloin keskitytään siihen, mihin voidaan keskittyä. YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja arktisuuden kytkeminen tuskin herättää samanlaisia poliittisia tunteita, joten siinä Suomi voi edetä paremmin. Foorumikin asian nostamiseksi esiin on valmiina. Marraskuussa pidettävän Rovaniemi Arctic Spirit –konferenssin pääteemana on juuri YK:n kestävän kehityksen suhde arktisuuteen. Koska tapahtuma ei ole osa arktisen neuvoston virallista ohjelmaa, sitä eivät sido neuvoston asialistan rajoitteet. Tosiasiassa nimittäin Arktisen neuvoston varsinainen työ etenee raiteita, joissa puheenjohtajalla ei juuri ole liikkumavaraa. Päätyö tapahtuu työryhmissä, jotka lähinnä keskittyvät ympäristöön. Niistä Suomi vetää vain yhtä eli kestävää kehitystä. Siispä näkyvimmät omat arktiset sormenjäljet pitää sijoittaa jonnekin muualle.

Suomen puheenjohtajuusohjelmassa on yhä mukana presidentti Sauli Niinistön nostama ajatus arktisesta huippukokouksesta ”kansainvälisen tilanteen salliessa”. Kokouksessa olisi määrä pohtia arktisen yhteistyön pitkän aikavälin tavoitteita. Tuskin kukaan tietää, onko tämä oikeasti mahdollista ja milloin olisi. Kaikkien aikojen ensimmäinen arktinen huippukokous olisi komea ulkopoliittinen sulka hattuun Suomelle ja hyvä jatkumo sille, että koko arktinen yhteistyö lähti liikkeelle Suomen aloitteesta 1990-luvun alussa niin sanotussa Rovaniemi-prosessissa. Mielenkiintoinen detalji on, että Suomen presidentinvaalit ovat jo tammikuussa 2018 ja arktinen puheenjohtajuus päättyy toukokuussa 2019. Huippukokousaloite henkilöityy Niinistöön, mutta jatkoaikeistaan hän ei vielä ole mitään kertonut.

Ilman huippukokoustakin Suomen johdon vahvan arktisen innon ymmärtää. Jäsenmaiden lisäksi Arktisessa neuvostossa tarkkailijamaina ovat kaikki Aasian ja Euroopan keskeiset valtiot. Kokoussaleissa toisin sanoen istuu yli puolet teollisuusmaiden G20-ryhmän jäsenistä. Ei Suomi missään muualla pääse tällaista orkesteria vetämään.

Kotimaista näkyvyyttä lisää, että Arktisesta neuvostosta erillisen Arktisen talousneuvoston vetäjänä on juuri aloittanut jäänmurtajayhtiö Arctian toimitusjohtaja Tero Vauraste. Kun Suomen arktinen strategia määrittelee koko Suomen arktiseksi maaksi, siinä on pitkälti ajateltu juuri talouden intressejä. Toisaalta hyvin huomaa, että sana ”Arctic” alkaa olla brändi, joka myy. Aivan erityisesti tämä näkyy nyt Lapin matkailussa.

Arktisuus näkyy seuraavan kahden vuoden aikana eri puolilla maata, alkaen kesäkuussa Oulussa pidettävästä EU:n arktisesta kokouksesta, johon odotetaan EU:n korkeaa edustajaa Federica Mogherinia. Unionin arktisen toiminnan kuva tuskin tällä kokouksella silti vielä kirkastuu.

Yksi virallisen arktisen puheen ongelmista on, että se ei juurikaan kosketa kansalaisia, ei edes välillisesti edustajien kautta. Maakunnilla ja kaupungeilla ei ole suoraa kytkentää Arktisen neuvoston työhön, vaikka Suomen sisällä arktinen keskusteluyhteys toimii. Lapissa on perustettu Alaskan mallin mukaan paikallinen isäntäkomitea (Host Committee) ottamaan koppia virallisista kokouksista. Tämä tuo käytännön tason yhteyttä. Lisäksi alkuperäiskansoilla on neuvostossa vahva asema ja yliopistoilla on omat kanavansa. Arktisen vuorovaikutuksen kehittämisessä on kuitenkin paljon työsarkaa jäljellä.

Kirjoittaja on Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tiedeviestinnän päällikkö

Kolumni on julkaistu alun perin Sanomalehti Kalevassa 11.5.2017.