tokka-Soppela-web.jpg
Kuva: Päivi Soppela

 

Porotalouden sopeutuminen muutoksiin Suomessa

Päivi Soppela & Minna Turunen
Arktinen keskus, Lapin yliopisto

Sosioekonomiset, poliittiset sekä ympäristöön ja ilmastoon liittyvät muutokset ovat vaikuttaneet voimakkaasti Suomen poronhoitoon. Monet muutosvoimien vaikutuksista ovat kumulatiivisia eli kasaantuvia ja vaikuttavat toinen toisiinsa. 1900-luvun puolivälistä lähtien poronhoidon suurimmat haasteet ovat liittyneet kilpailuun maankäytöstä, tuotantokustannusten kohoamiseen, petojen ja liikenteen aiheuttamiin menetyksiin, sukupolvenvaihdokseen sekä ilmastonmuutokseen (Anttonen ym. 2011, Kainulainen 2011, Heikkilä 2006, Heikkinen ym. 2007, 2012, Rantamäki-Lahtinen 2008, MMM 2013, 2014).

Poronhoidolle ei ole vielä kehitetty erillistä sopeutumisstrategiaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen varalle, mutta tarve strategian aikaansaamiseksi on tunnistettu elinkeinon toimijoiden keskuudessa ja sen suunnittelu on aloitettu. Poronhoidon sopeutumisen yleisiä suuntaviivoja pohditaan Suomen ilmastonmuutoksen kansallisessa sopeutumisstrategiassa (MMM 2005, 2014) ja Lapin ilmastostrategiassa 2030 (Lapin liitto 2011). Poronhoidon sopeutumisstrategian tavoitteena pidetään poronhoidon turvaamista elinvoimaisena elinkeinona ja kulttuurina sekä poronhoitajien ja heidän perheidensä hyvinvoinnin ja sosioekonomisen aseman parantamista.

Tämä esitys liittyy meneillään olevaan selvitykseemme, jossa kartoitetaan Suomen porotaloudessa jo käytössä olevia elinkeinoa tukevia toimia sekä pohditaan vielä käyttämättömiä vaihtoehtoja, joilla elinkeino voisi sopeutua nykyisiin ja odotettavissa olevien ilmaston, ympäristön ja sosioekonomisten tekijöiden muutoksiin. Tavoitteena on tuottaa perusselvitys, jota poronhoitosektori voi käyttää hyväkseen suunnitellessaan poronhoidon sopeutumisstrategiaa ja -optioita. Selvitys julkaistaan myöhemmin erillisenä artikkelina.

Porotalouden sopeutuminen muutospaineisiin edellyttää toimia, joilla elinkeinon kannattavuutta parannetaan ja monipuolistetaan samalla kun maankäytön ja ilmastonmuutoksen haitat minimoidaan (MMM 2005). Toimenpiteet sisältävät muun muassa:

(1) Poronhoidon käytäntöjen suunnittelun, mukaan lukien poronhoitosuunnitelmat;
(2) Maankäytön yhteistoiminnallisen suunnittelun, jossa poronhoitajat huomioidaan aktiivisina toimijoina;
(3) Lainsäädäntö- ja tukipolitiikan sopeuttamisen kansallisella (maa- ja metsätalousministeriö); ja kansainvälisellä tasolla (EU: n maatalouspolitiikka); sekä
(4) Tutkimuksen ja koulutuksen kehittämisen.

Poronhoidon käytäntöjen suunnittelulla on tärkeä merkitys sopeuduttaessa eri muutosten kumulatiivisiin vaikutuksiin. Tehokas suunnittelu edellyttää kaikkien sidosryhmien; niin poronhoitajien, poronhoidon alueellisen hallinnon kuin päättäjienkin mukanaoloa (Hukkinen ym. 2006). Poronhoitoelinkeinon sisäinen käytännön sopeutuminen sisältää muun muassa porokannan rakenteen ja poromäärien säätelyn, teuraseläinten valinnan ja jalostukseen, porojen talvisen lisäruokinnan sekä tuotantotapojen ja laidunkiertojärjestelmien kehittämisen (Rantamäki-Lahtinen 2008, Turunen & Vuojala-Magga 2014). Lisäruokinta aloitettiin Suomessa 1960-luvun lopulla porojen kunnon ylläpitämiseksi talven vaikeina jaksoina ja vasatuoton parantamiseksi, mutta se ei ole pystynyt poistamaan painetta talvilaitumilla, jotka ovat vähenemässä monista syistä johtuen. Talvilaitumia pyritään säästämään laidunkierron ja reservialueiden avulla siellä missä se on mahdollista. Poroja ruokitaan talvisin kaikissa paliskunnissa, joskin joissakin paliskunnissa porot selviävät talven yli pelkästään luonnonlaitumien varassa. Kesäisin poroja ei ruokita vaan poronliha tuotetaan kesälaidunten kasvillisuudella, sillä poro kasvaa ja lisää painoaan vain kesällä.

Poronhoidon hallintoon, poronhoitotapoihin ja elinkeinon monipuolistamiseen kohdistuu erilaisia muutostarpeita. Poronlihan lisääntyneen suoramyynnin, lihatuotteiden jalostuksen, käsitöiden, poromatkailun ja yhteistoiminnan muiden luontaiselinkeinojen kanssa odotetaan tukevan poronhoito- ja maaseutuyhteisöjen taloudellista ja kulttuurista elinvoimaisuutta (Rantamäki-Lahtinen 2008). Porotalouden kerrannaisvaikutukset monipuolisena elinkeinona paikallisen ja alueellisen talouteen Pohjois-Suomessa ovatkin suuremmat kuin pelkästään poronlihan tuotannon perusteella laskettavat tulot.

Poronhoitolain (1990) mukainen maankäyttö sisältää poronhoidon vapaan laidunnussoikeuden ja poronhoitoalueen jakaantumisen alueisiin, jotka tunnetaan saamelaisten kotiseutualueena (I), poronhoidon erityisalueena (II) ja muuna poronhoitoalueena (III). Poronhoidon erityisalueella eli 20 pohjoisimmassa paliskunnassa saamelaisten kotiseutualue mukaan lukien, porotalous on etusijalla mikä tarkoittaa että tällä alueella olevaa valtion maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Saamelaisten kotiseutualueella poronhoidolla on erityisen vahva merkitys.

Maankäytön tehokas yhteensovittaminen, johon eri osapuolet aidosti osallistuvat kaikissa vaiheissa on tärkeä osa poronhoidon sopeutumisstrategiaa. Yhteensovittaminen pyritään toteuttamaan osallistavan suunnittelun ja hallinnon avulla, joka perustuu sekä maankäyttösuunnitelmiin että sosiaalisten ja ympäristövaikutusten arviointiin (YVA). Yhteensovittaminen jää usein kuitenkin vielä toteutumatta. Haasteena on toimivien vuorovaikutus- ja toimintamallien löytäminen. Poronhoidon YVA -opas on esimerkki välineestä, joka pyrkii parantamaan osallistavaa suunnittelua poronhoidon ja muun maankäytön välillä (PLY 2014). Kokemukset ovat osoittaneet, että poronhoidon resurssitarpeet on oleellista ottaa huomioon riittävän varhaisessa vaiheessa suunnitteluprosessia ja poronhoidon palautetta on kerättävä koko prosessin ajan loppupalaute mukaan lukien.

Luonnonvarakeskus (LUKE) on yhdessä paliskuntien kanssa vuodesta 2012 lähtien kehittänyt keskitettyä GIS -tietokantaa maankäytön suunnittelun ja päätöksenteon välineeksi. Tietokanta sisältää paikkatiedot vuodenaikaisista porolaitumista ja porojen kulkureiteistä sekä poronhoidossa käytettävistä rakennuksista ja rakenteista. Se pyrkii yhdistämään poronhoitajien paikallistuntemuksen sekä maankäytön viranomaisten ja tutkijoiden tietämyksen. Keskustelua ovat herättäneet muun muassa tietojärjestelmän hallinta- ja oikeuskysymykset. Saamelaisten kotiseutualueella maankäytön suunnittelussa on huomioitava Akwé: Kon -suositukset luonnon monimuotoisuuden, saamelaisten luontosuhteen, perinteisen tiedon, innovaatioiden ja käytäntöjen turvaamiseksi (ME 2011, Markkula & Helander 2014).

Porotalouden tukipolitiikka perustuu EU:n maatalouspolitiikan periaatteisiin. Tukipolitiikkaa on arvosteltu tukien kohdistamisesta eloporoihin (tietyn kokoinen porokarja) teurasporojen sijaan. Säännökset pyrkivät alentamaan tuotantokustannuksia, mutta eivät ota riittävästi huomioon pienempiä porokarjoja omistavien poronhoitajien etuja ja poronhoidon erityisluonnetta luontaiselinkeinona. Nykyisen petopolitiikan mukaan valtio maksaa korvausta poronhoitajille ahman, suden ja ilveksen tappamista poroista maastosta löydettyjen jäännösten perusteella, kun taas maakotkan kohdalla korvaus perustuu tietyllä alueella pesivien poikasten lukumäärään. Petojen tappamista poroista maksetaan korvaus riistavahinkolain (2009) perusteella,kun taas liikenteessä menehtyneet porot korvataan liikennevakuutuksesta. Porokolarien ehkäisemiseksi on tehty monia kokeiluja. Suomen liikennevirastossa on vastikään kehitetty reaaliaikainen ’Reindeer on the Road’ -matkapuhelinsovellus, jonka tavoitteena on ehkäistä porokolareiden syntymistä teillä.

Vaikka eri muutosvoimien vaikutusta poronhoitoon ja tulevaisuuden skenaarioita on paljon tutkittu (mm. Meristö ym. 2004, Heikkilä 2006, Hukkinen ym. 2006, Heikkinen ym. 2007, 2012), uutta monitieteistä tutkimusta tarvitaan etenkin muutosten yhteisvaikutuksista, jotta poroelinkeinon sopeutumisvalmiutta ja muutoskestävyyttä voidaan parantaa. Poronhoidon piirissä esitettyjä tutkimustarpeita ovat mm. petovahinkokysymykset, eri maankäyttömuotojen yhteisvaikutukset poronhoitoon, poronhoidon tuottavuus ja kannattavuuskysymykset, porotalousyrittäjyys ja porontalouden kerrannaisvaikutukset. Lisäksi on ensiarvoisen tärkeää varmistaa, että poronhoitajat ja poroelinkeinon eri sidosryhmät osallistuvat aktiivisesti tutkimukseen. Myös tutkijoiden kouluttamiseen on kiinnitettävä erityishuomiota, jotta kokonaisvaltainen lähestymistapa tulee huomioiduksi poronhoidon tutkimuksessa, käytännössä ja hallinnossa (Hukkinen ym. 2006, Soppela ym. 2010).

 

Lähteet

  • Anttonen, M., Kumpula, J. & Colpaert, A., 2011. Range selection by semi-domesticated reindeer (Rangifer tarandus tarandus) in relation to infrastructure and human activity in the boreal environment, northern Finland. Arctic 64 (1): 1-14.
  • Heikkilä, L. 2006. Reindeer talk: Sámi reindeer herding and nature management. PhD thesis, University of Lapland. http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-20111131029
  • Heikkinen, H.I. Lakomäki, S. & Baldridge, J. 2007. The Dimensions of Sustainability and the Neo-entrepreneurial Adaptation Strategies in Reindeer Herding in Finland. Journal of Ecological Anthropology 11: 25-42.
  • Heikkinen H.I., Kasanen, M. & Lépy E. 2012. Resilience, vulnerability and adaptation in reindeer herding communities in the Finnish-Swedish border area. Nordic Geographical Publications 41: 5, 107–121.
  • Hukkinen, J. , Müller-Wille, L., Aikio, P., Heikkinen, H., Jääskö, O., Laakso, A., Magga, H., Nevalainen, S., Pokuri, O., Raitio, K. & West, N. 2006. Development of participatory institutions for reindeer management in Finland: A diagnosis of deliberation, knowledge integration and sustainability. Ecological Studies 184: 47-71.
  • Kainulainen, P. 2011. Selvitys petojen aiheuttamien vahinkojen vaikutuksista poronhoidolle ja toimenpiteet pedoista aiheutuvien ongelmien ratkaisemiseksi. Lapin liitto, Rovaniemi. http://www.lappi.fi/lapinliitto/c/document_library/get_file?folderId=223971&name=DLFE-6886.pdf
  • Lapin liitto 2011. Lapin ilmastostrategia 2030. Lapin liitto. Julkaisu 27/2011
    Markkula, I., & Helander-Renvall, E. 2014. Ekologisen perinnetiedon käsikirja. Arktisen keskuksen tiedotteita 59. 81p.
  • Meristö, T., Järvinen, J., Kettunen, S. & Nieminen, M. 2004. Porotalouden tulevaisuus. “Keitä me olemme ja mitä meille kuuluu?” Kala- ja riistaraportteja 298:1-54.
  • MMM. 2005. Maa- ja metsätalousministeriö. Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia. Vammalan kirjapaino Oy, Vammala 2005. 272s.
  • MMM 2013. Maa- ja metsätalousministeriö. Ilmastonmuutoksen kansallisen sopeutumisstrategian arviointi.2013/5. Työryhmämuistio.123s.
  • MMM 2014. Maa- ja metsätalousministeriö. Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma 2022. 39s.
  • PLY 2014. Paliskuntain yhdistys. Opas poronhoidon tarkastelemiseen maankäyttöhankkeissa (Poro YVA). Pohjolan Painotuote Oy, Rovaniemi 2014. http://paliskunnat.fi/poroyva/PoroYVA_2014_FI_web.pdf
  • Poronhoitolaki 1990. 14.9.1990/848. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19900848?search%5btype%5d=pika&search%5bpika%5d=poronhoitolaki
  • Rantamäki-Lahtinen, L. (toim.) 2008. Porotalouden taloudelliset menestystekijät. MTT:n selvityksiä 156:170 s.
  • Riistavahinkolaki 2009. (105/2009) https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090105
  • Saarni, K. & Nieminen, M. 2011. Tukipolitiikan vaikutukset Suomen poronhoitoon. Riista- ja kalatalous.Tutkimuksia ja selvityksiä, nro 10, 2011 18 s.
  • Soppela, P. Brown-Leonardi, C., Fryer, P. & Kankaanpää, P. 2010. The changing Barents region: challenges and opportunities for researchers. In: Fryer, P., Brown-Leonardi, C. & Soppela, P. (eds.). Encountering the Changing Barents - Research Challenges and Opportunities. Arctic Centre Reports 54:11-23.
  • Turunen, M. & Vuojala-Magga, T. 2014. Past and present winter feeding of reindeer in Finland: Herders’ adaptive learning of feeding practices. Arctic 06/2014; 67(2):173-188. DOI: 10.14430/arctic4385
  • YM 2011.Ympäristöministeriö Akwé:Kon –ohjeet. Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2011.
    http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=127576&lan=fi

 

 

 

 

 

 

porot-syomassa-Turunne.jpg

Kuva: Minna Turunen

 

Erotus_Turunen.jpg

Kuva: Minna Turunen

 

porot-tiella-Soppela.jpg

Kuva: Päivi Soppela