Poron ravinto ja  lisäruokinta muuttuvassa ilmastossa

Yhteyshenkilö: FT Minna Turunen
Globaalimuutoksen tutkimusryhmä

Aloitusvuosi: 2008
Lopetusvuosi: 2010

Loppuraportti (pdf)
   
Yhteenveto

Tutkimuksen keskeisenä  tavoitteena on tuottaa uutta tietoa poron ruokinnan hyvän toimintatavan malliin ja kehittää poron lisäruokintamenetelmiä mahdollisimman ympäristöystävällisiksi. Tutkimuksen biologisessa osuudessa selvitetään kokeellisesti poron lisäruokinnan vaikutus kuivan kangasnmetsän kasvipeitteen lajikoostumukseen ja maaperän ominaisuuksiin, erityisesti vieraslajien leviämiseen muuttuvassa ilmastossa.  Tutkimuksessa  kehitetään poron lisäruokintamenetelmiä ilmastomuutoksen varalta niin, että mahdolliset ekologiset haittavaikutukset voitaisiin minimoida. Tutkimuksen antropologisen osuuden tavoitteena on selvittää tutkimuspaliskuntien poronhoitajien oma tietous poron ruokinnasta ja siihen liittyvistä perinteistä.

Poronhoito ja sen toimintaympäristö ovat muuttuneet Suomen Lapissa monin eri tavoin viime vuosikymmenten aikana. Poronhoidon on kohdattava uusia haasteita ilmastonmuutoksen ja muuttuvien sosioekonomisten tekijöiden  vuoksi. Sen on samanaikaisesti kilpailtava myös  muiden maankäyttömuotojen kuten metsätalouden, teollistumisen, rakentamisen, kaivosteollisuuden ja matkailun kanssa. Kuitenkin perinteisen maatalouden harjoittamisen vähetessä elinkeinon tuotantopanoksia (pellot, koneet) on voitu siirtää porotalouden käyttöön. Myös EU:lta saatu maatalouden tuki on välillisesti vahvistanut lisäruokintaan nojautuvan poronhoidon asemaa. Monilla alueilla porolaidunten pinta-ala on pienentynyt ja niiden laatu on heikentynyt muun maankäytön ja voimakkaan laiduntamisen vuoksi. Myös poronhoidon teknistyminen, lihantuotannon säädökset, loislääkintä ja lisäruokinta ovat nostaneet poronhoidon kustannuksia viime vuosikymmenten aikana.

Viime vuosina  poron talviravinnon saatavuus on heikentynyt muuttuvan talvi-ilmaston vuoksi. Äärevien säiden seuraukset,  kuten  lumettoman maan pinnalle tai  lumipeitteeseen toistuvasti muodostuneet jääkuoret ja/tai poikkeuksellisen paksu lumipeite  ovat  vaikeuttaneet porojen  kaivuuolosuhteita ja ravinnon saantia luonnonlaitumelta.  Em. tekijöillä on havaittu olevan  selvä yhteys   seuraavan kesän  vasaprosenttiin, vasojen kuolleisuuteen  ja niiden syyspainoihin emän kunnon välityksellä. Lisäruokinnalla pyritään turvaamaan porojen selviytyminen poikkeuksellisina talvina, jolloin kyseessä on hätäruokinta, helpottamaan porojen paimentamista ja pitämistä porot tietyllä alueella sekä  pitämään  porojen lukumäärä ja kunto vakaana. Porojen lisäruokinta vähentää myös laidunnusta. Ruokinta voidaan toteuttaa pääsääntöisesti kahdella tavalla: viemällä poroille lisäravintoa maastoon tai pitämällä poroja talvisin kotitarhoissa.

Porojen ruokintaa  - video, Jouni Puoskari

Tutkimus etsii vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

  1. Miten porojen lisäruokinta vaikuttaa kuivan kangasmetsän maaperän ominaisuuksiin ja kenttäkerroksen kasvilajikoostumukseen, erityisesti vieraslajien leviämiseen muuttuvassa ilmastossa?
  2. Miten lisäruokintaa voidaan kehittää mahdollisimman ympäristöystävälliseksi niin, että mahdolliset ekologiset haittavaikutukset voitaisiin minimoida?
  3. Mikä on tutkimuspaliskuntien poronhoitajien oma tietous  poron ruokinnasta eri aikakausina ja minkälinen on ruokintakäytäntöihin liittyvä tiedonsiirto?
  4. Miten porot käyttäytyvät ruokintatilanteissa yksilöinä ja ryhmissä? Kuinka ruokintatilannetta voidaan ohjata siten, että myös heikot ja nuoret porot saavat riittävästi ravintoa vahvojen rinnalla?

Tutkimus suoritetaan  Hammastunturin, Oraniemen ja Kuukaan paliskunnissa Suomen Lapissa  yhteistyössä paikallisten poronhoitajien kanssa.  Tutkimus perustuu eteläisten ja pohjoisten paliskuntien välisen tietotaidon vaihtoon,  maastoruokintakokeisiin, porojen seurantaan,  kenttäkerroksen kasvillisuuskartoituksiin sekä   poronhoitajien haastatteluihin ja osallistuvaan havainnointiin yhteisissä kenttätöissä. 

Tutkimustulokset hyödyttävät ja kehittävät poroelinkeinoa erityisesti niissä  pohjoisissa paliskunnissa, joissa porojen lisäruokintaa ei ole vielä otettu käyttöön, mutta johon ollaan todennäköisesti siirtymässä lähivuosina. Tämä monitieteinen tutkimushanke on kolmivuotinen (2008-2010) ja se on  Maa- ja Metsätalousministeriön rahoittama.

Osallistujat

  • FT Minna Turunen, Arktinen keskus, Lapin yliopisto
  • Tutkija Terhi Vuojala-Magga, Arktinen keskus, Lapin yliopisto ja Hammastunturin paliskunta, Kutturan tokkakunta, Saariselkä
  • Professori  Marja-Liisa  Sutinen, Metsäntutkimuslaitos
  • Poronhoitajat  Jaana Magga  ja  Jarmo  Haataja, Hammastunturin paliskunta, Kutturan tokkakunta, Saariselkä
  • Poroisäntä  Juha  Maijala, Oraniemen paliskunta, Sodankylä
  • Poroisäntä Rainer Tuomaala, Kuukaan paliskunta, Pudasjärvi

Lisätietoa

FT Minna Turunen
Arktinen keskus, Lapin yliopisto
etunimi.sukunimi @ ulapland.fi

 

Kirjallisuutta

  • Forbes BC,  Bölter M,  Muller-Wille L,  Muller F,  Gunslay N,  Konstantinov Y 2006.  Reindeer Management in Northernmost Europe. Linking Practical and Scientific Knowledge in Social-Ecological Systems.  Ecological Studies 184:199-213.
  • Helle T. 2006. Poronhoito ja muuttuva ilmasto. Metlan työraportteja 25:42-48.
  • Helle T, Kojola I, Timonen M 2001.  Lumipeitteen vaikutus Käsivarren porolukuihin: mikä on Pohjois-Atlantin säävaihtelun (NAO) merkitys? Suomen Riista 47:75-85.
  • Jernsletten JLL, Klokov K 2002. Sustainable Reindeer Husbandry. Arctic Council 2000-2002. Tromsø: Centre for Saami Studies, University of Tromsø.
  • Kemppainen J,  Kettunen J,  Nieminen M 2003.  Porotalouden tulevaisuus: "Keitä olemme ja mitä meille kuuluu?". Kala- ja riistaraportteja nro 298.
  • Kumpula J, Colpaert A 2007. Snow conditions and usability value of pastureland for semi-domesticated reindeer (Rangifer tarandus tarandus) in northern boreal forest area. Rangifer (in press).
  • Nieminen M, Maijala V,  Soveri T 1998.  Poron ruokinta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki, 1998. 141 s.
  • Vuojala-Magga T 2002. Arctic feedbacks to Global Warming. In: Understanding the Global System. The Finnish Perspective (eds. Käyhkö J, Talve L). Pp. 107-118. Finnish Global Change Research Programme Figare.