Habitat fragmentation and population genetics of grouse

Contact: Osmo Rätti

Research

We study how habitat fragmentation influences genetic diversity in grouse. Forest dwelling grouse species are declined in recent decades. Most likely reason to that are the changes in forest structure. The fragmentation of breeding habitat reduces population size and reduces gene flow between different parts of population. We study population genetics of grouse in study areas with different degree of fragmentation. The results could be applied in the management of grouse and their breeding habitats to preserve genetic diversity in the grouse populations.
(Suomeksi )

Collaboration

• University of Oulu, Finland
• Arctic Centre, University of Lapland, Finland
• Finnish Game and Fisheries Research Institute, Finland
• Office National de la Chasse et de la Faune Sauvage, France.

Publications

  • Caizergues, A., Rätti, O., Helle, P., Rotelli, L., Ellison, L. & Rasplus, J.-Y. (2003) Population genetic structure of male black grouse (Tetrao tetrix L.) in fragmented vs. continuous landscapes. Molecular Ecology, 12, 2297-2305.
  • Liukkonen-Anttila, T., Rätti, O., Kvist, L., Helle, P. & Orell, M. (2004) Lack of genetic structuring and subspecies differentiation in the capercaillie (Tetrao urogallus) in Finland. Annales Zoologici Fennici, 41, 619-633.
  • Liukkonen, T., Helle, P., Rätti, O., Kvist, L. & Orell, M. (2004) Metsopopulaation geneettisestä rakenteesta Suomessa (Genetic structure of the capercaillie (Tetrao urogallus) population in Finland). Suomen Riista, 50, 56-64.
  • Liukkonen, T., Mäki-Petäys, H., Rätti, O., Helle, P. & Orell, M. (2007) Genetic evidence for one management unit of the Capercaillie (Tetrao urogallus) in Finland (Manuscript)


More information

Senior Scientist Osmo Rätti
Arctic Centre, University of Lapland
firstname.surname@ulapland.fi

 

Elinympäristön pirstoutumisen vaikutus geneettiseen monimuotoisuuteen metsäkanalinnuilla

Tutkimme miten elinympäristöjen pirstoutuminen vaikuttaa geneettiseen monimuotoisuuteen ja sen säilymiseen. Metsien rakenteen muutokset ovat johtaneet metsäkanalintukantojen vähenemiseen viime vuosikymmeninä. Elinympäristön pirstoutuminen pienentää populaatiokokoa ja rajoittaa geenivirtaa populaation eri osien välillä. Vertailemme metsäkanalintujen populaatiogenetiikkaa eriasteisesti pirstoutuneissa ympäristöissä. Tuloksia voidaan hyödyntää metsäkanalintujen elinympäristöjen käsittelyssä ja hoidossa pyrittäessä turvaamaan geneettisen monimuotoisuuden säilyminen