Ekologinen perinnetieto Suomen Saamelaisalueella

1.1. 2014 - 30.4. 2015

Hankkeen tarkoituksena oli edistää saamelaisen ekologisen perinnetiedon asemaa kiinnittämällä huomiota saamelaisten käsityön osaajiin ja heidän toimintaansa. Hankkeessa pyrittiin lisäämään paitsi suuren yleisön, etenkin viranomaisten ja yritysten tietoisuutta saamelaisten ekologisesta perinnetiedosta, siihen liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista, sekä ratkomaan perinteen käyttöön ja säilymiseen liittyviä ongelmia. 

Hankkeen kohderyhmää olivat saamelaiset käsityöläiset ja perinteen tuntijat, taide- ja muotoilualan opiskelijat, yrittäjät ja viranomaiset.

Ekologinen perinnetieto on termi, joka kuvaa alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen tietämystä ympäröivästä luonnosta ja heidän kulttuuristaan. Alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen ekologisella perinnetiedolla on tärkeä rooli kestävän kehityksen edistämisessä. Perinnetiedon merkitys ja suojelun tarve on tunnustettu kansainvälisissä sopimuksissa. Siitä huolimatta perinteinen ekologinen tieto on vaarassa heikentyä tai kadota yhteiskunnallisten muutosten seurauksena. Perinnetiedon säilymisen kannalta on tärkeää, että sukupolvien välinen ketju tiedon välittäjänä säilyy.

Työpaja uusien teknologioiden käytöstä perinteisen käsityön apuna

Hankkeen soveltavassa osuudessa kartoitettiin modernien tuotanto- ja ohjelmistoteknologian mahdollisuuksia osana perinteistä käsityöosaamista. Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnassa ideoitiin perinnetietoa hyödyntäviä uusia tuotekonsepteja käyttämällä QR-koodien tuomia mahdollisuuksia ja pyrittiin kehittämään saamelaista perinnetietoa, osaamista ja moderneja ohjelmistoteknologioita yhdistäviä tuoteideoita.

Tammikuussa 2015 järjestettiin työpajan Inarissa johon osallistui henkilöitä Saamelaisalueen koulutuskeskukukseta, Metsähallituksesta, Siidasta, Sami duodji ry:stä sekä käsityöyrittäjiä. QR-koodien ja laserleikkurin käyttö oli yksi Inarin työpajan toiminnallisen osion elementeistä. Erilaisia tuotekonsepteja hyödyntäen hankkeen aikana ja työpajassa keskusteltiin uusien teknologioiden mahdollisuuksista suhteessa perinteisiin saamelasiin käsitöihin. Hanke tarjosi konkreettisen tarttumapinnan uuden teknologian mahdollisuuksista. Uusien valmistusmenetelmien ja ICT-ratkaisujen kuten laser -leikkurin ja QR -koodien mahdollisuuksia kokeiltiin innovatiivisesti saamelaisten hyödyntämien materiaalien kanssa. Hankkeessa tehtiin koeajoja mm. nahkaan, poron sarveen, tuoheen, puuhun ja verkaan. Kokeilujen perusteella vahvistui, että laite soveltuu QR-koodien työstämiseen hyvin ainakin puuhun, tuoheen ja useimpiin nahkoihin sekä varauksin myös luuhun.

Koulutuksella tärkeä merkitys perinteen ja taitojen säilyttämisessä

Työpajassa käydyissä keskusteluissa tuli esille esimerkiksi että duodjin aseman vahvistamiseksi ja siihen liittyvän perinteisen tiedon siirtymisen ja säilymisen turvaamiseksi tulisi saamenkäsityötä opettaa enemmän koulussa ja päiväkodissa. Saamelaisen käsityön koulutuksen merkitys käsityöperinteen säilyttäjänä ja osana yritys- tai luontaistalouden toimintaa on kasvanut. Tärkeäksi koettiin duodjiin liittyvän tiedon ja innovaatioiden suojan vahvistaminen joko immateriaalioikeuksien tai kansainvälisten sopimusten keinoin. Jossakin määrin tähän liittyen hankkeessa tuli esille monia käsityön tekemiseen ja perinnetiedon dokumentoimiseen liittyviä haasteita. Esimerkiksi mielellään ei anneta omasta perinnetiedosta ja käsityön valmistamisesta tietoa, osittain koska perinnetiedolle ja käsityön muotokieleen ja työtapoihin ei löydy riittävää lakiin pohjautuvaa perinnetietosuojaa. Tämä asiantila tuottaa vaikeuksia perinnetiedon keräämiselle, säilyttämiselle ja siirtämiselle tuleville sukupolville.

Yhtenä tavoitteena oli kerätä aineistoa perinnetiedosta ja sen asemasta. Tehdyissä haastatteluissa tuli esille, että Enontekiön alueella, niin kuin muillakin saamelaisalueilla, on suhteellisen vähän perinteisen saamelaisen käsityön ammattimaisia yrittäjiä. Käsityöläiset pyrkivät kuitenkin säilyttämään perinteistä tietoa omassa työssään, ja ovat huolissaan käsityöhön liittyvän tiedon katoamisesta. Nykyään gore-texin kaltaiset materiaalit ja vaatteet ovat hyvin pitkälle korvanneet perinteisten vaatteiden käyttöä. Löytyy kuitenkin osaajia, jotka kotona oppimisen ja kurssien myötä ovat syventyneet saamelaisperinteiden käytänteisiin ja ovat oppineet käsityön tekemisen ja tuottamisen taidot ja merkitykset osana modernia elinkeino- ja kulttuuritoimintaa. Kaikki projektiin haastatellut henkilöt tekivät käsityötä omiin tarpeisiin ja sukulaisille, ja jossain määrin tilauksesta. Käsitöiden tekeminen paitsi säilyttää perinteistä tietoa, luo tekijälleen yhteenkuuluvuuden tunnetta oman historiansa ja ympäristönsä kanssa ja tukee identiteettiä.

Julkaisut

 

Traditional Ecological Knowledge in the Sami Homeland Region of Finland

1.1.2014-30.4.2015
Project leader Dr. Elina Helander-Renvall

The general aim of this project was to promote the status of Sami traditional ecological knowledge through educational spurs and co-operational networking, and to support innovative thinking of the Sami craftswomen. Additionally, the projects aims were to gather material about traditional knowledge of Sami craftswomen and to study the factors that promote or hinder the use and maintenance of traditional ecological knowledge. The project developed ideas based on TEK and modern production and information technology.

This was a joint project between Arctic Indigenous and Sami Research Office of Arctic Centre and the Arts Department (industrial design) of the University of Lapland. The project members and researchers were Ismo Alakärppä, Inkeri Markkula, Minka Labba and Elina Helander-Renvall. 

Publications

The project was funded by the European Regional Development Fund and Arctic Centre.

QR-Duodji-1.jpg
Kuva: Ismo Alakärppä.

QR-Duodji-2.jpg
Kuva: Ismo Alakärppä.

QR-Duodji-3.jpg
Kuva: Elina Helander-Renvall