Prerequisites of the Sami reindeer herding: meaning of traditional knowledge

LeaderDr Elina Helander-Renvall                           Start of the project: 2007
Research group: Sustainable development               End of the project: 2008
Arctic Indigenous and Sami Research Office

The Finnish Ministry of Agriculture and Forestry supports the project
The project co-worker (researcher) is Mika Saijets.
Co-operational partner institution: Giellagas-institute, University of Oulu.

The purpose of this project is to investigate the changes regarding the activity conditions and their impact on the reindeer herding in relation to the prospects of the future. It is not enough to accumulate research on reindeer herding. Such research activities are needed, that address the herding as a wider social and cultural activity in the context of management. Traditional ecological knowledge is seen as an crucial part of the impact-fostering activity conditions. To-day the reindeer herding is under strong pressure. The young people constitute a future for reindeer herding, and it seems obvious, that it is already now difficult to recruit young Sami into herding. Traditional ecological knowledge (TEK) is traditionally transferred from elders to young people in concrete working and life situations. This project aims at investigating the role of TEK in to-day´s herding and among the young people. Do they learn traditional knowledge, do they know traditional ecological aspects needed in herding and do they value them in front of the future? The project integrates different approaches in order to bridge scientific and traditional knowledge, herders´ and managers´ views, and Sami and Finnish management styles. The project also helps to raise awareness of some conditions of the Sami reindeer herding as seen it in relation to young people and future.

Saamelaisen poronhoidon edellytyksiä: perinnetiedon merkitys

Projektipäällikkö: erikoistutkija Elina Helander-Renvall
Projektityöntekijä: Mika Saijets

Yhteistyöprojekti Oulun Yliopiston Giellagas-instituutin kanssa

Tavoitteet ja keskeiset kysymykset

Hankkeen yleisenä tavoitteena on kartoittaa saamelaisen porotalouden toimintaympäristön muutoksia. Perinteinen ekologinen tieto nähdään osana poronhoitajin toimintaympäristöä. Projektissa pyritään saamaan vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

1. Minkälaista toimintaympäristöönsä liittyvää perinnetietoa on poronhoitajilla?
2. Mitä perinnetietoa poronhoitajat arvioivat tarvitsevansa poronhoidossa?
3. Kuinka paljon perinnetietoa siirtyy nuoremmille sukupolville?
4. Onko poronhoitajilla työhönsä tarvittavaa tietoa ja mitä siitä mahdollisesti puuttuu?

Saamelaisella perinteisellä tiedolla tarkoitetaan tässä projektissa nimenomaan perinteistä ekologista tietoa koskien eri vuodenaikoihin liittyviä poronhoitotehtäviä eri laidunta-alueilla. Poronhoitotehtävät liittyvät porojen laiduntaan/ruokintaan,  kokoamiseen ja siirtämiseen. Poronhoitajien tieto/taitoa tutkitaan erityisesti koskien maaston tuntemista ja saamenkielistä maasto- ja lumisanastoa, ja  maankäyttöä ja laiduntaa. Projekti antaa tilaa poronhoitajien omille käsityksille ja merkityksille  heille tärkeän tieto/taidon luonteesta ja asemasta, mikä voi vaikutta aineiston keräämisprosessiin.

Tutkimus tehdään pohjoisissa paliskunnissa Paistunturissa ja Kaldoaivissa. Näissä paliskunnissa saamenkielellä on vielä keskeinen merkitys poronhoidossa. Myös projektityöntekijän kotipaikkataustalla ja hankkeen taloudellisilla tekijöillä on merkitys tutkimuspaikkakuntaa valittaessa.

Taustaa

Suomen poronhoitoalue käsittää Lapin läänin ja osan Oulun läänin aluetta. Hallinnollisesti poronhoito kuuluu Suomessa maa- ja metsätalousministeriön alaisuuteen. Porotaloutta säätelee poronhoitolaki ja muu lainsäädäntö, kuten esim. porotalouslaki, luontaiselinkeinolaki, eläinsuojelulaki, elintarvikelaki, porotilalaki, jne. Poronhoito on alueellisesti ja hallinnollisesti jaettu paliskuntiin. Paliskuntien kattojärjestö on Paliskuntain yhdistys, jonka tehtävänä on mm. toimia paliskuntien yhdyssiteenä ja kehittää porotaloutta ja edistää sen tutkimista sekä huolehtia tiedotustoiminnasta. Poronhoitolain mukaan jokainen poronomistaja kuuluu johonkin paliskuntaan. Suomen poroyhteisöllä ei ole Norjan tai Ruotsin tyyppistä tuottajalähtöistä riippumatonta etujärjestöä.

Poronhoidosta elinkeinonsa hankkivat saavat lisäansioita mm. metsästyksestä, kalastuksesta, maataloudesta/heinän viljelystä, matkamuisteojen myynnistä, marjastuksesta ja muusta luonnon hyödyntämisestä.

Suomessa poronhoito ei ainoastaan liity saamelaisuuteen. Saamelaiset pitävät kuitenkin poronhoitoa kulttuurinsa säilymisen kannalta tärkeimpänä perinteellisenä elinkeinonaan. Toisaalta, saamelaista poronhoitoa pidetään yhä eksoottisena ilmiönä ja sen tämän hetken tilanteesta ja ongelmista ei ole tarpeeksi monipuolista faktatietoa. Historiallisesti saamelainen poronhoito on osoittaunut hyvin kykeneväksi sopeutumuaan ulkoisiin muutostekijöihin (Riseth 2006). Poronhoidon sopeutumista nykyajan yhteiskuntaan on tutkittu myös Suomessa (Heikkinen 2002; Ruotsala 2002). Yhtenä uhkakuvana poronhoidon haitaksi Heikkinen näkee sen, miten muu yhteiskunta suhtautuu poronhoitoon. ”Valtakulttuuri määrittää eniten poronhoidon toimintaympäristöä, ja mikäli poronhoitajat eivät saa valtaväestöä vakuuttumaan poronhoidon säilyttämisen arvokkuudesta, niin saamelaisen ...poronhoidon päivät ovat luetut” (Heikkinen 2004, s. 309). Lehdistöllä ja muulla medialla on ratkaiseva rooli erilaisten käsitysten levittämisessä porotaloudesta ja sen harjoittajista.